Jokipo maaleja, sekä pientä kaupunki kiertelyä

Olipahan railakkaan rapsakat kännit. Tissuttelulauantain ohjelmaan kuului jääkiekkoa, työnjohdollisia tehtäviä, sekä hyvien tovereiden seuraa. Vaan kuten yleensä, niin eihän tämä homma mennyt sitten ollenkaan putkeen. Humalluin mystisesti keskiolusistani, ilmeisesti se parikymmentä pulloa on jo sellanen raja joka alkaa paukuttamaan tajuntaa. Eipä estänyt kuitenkaan baariin menoa, kerbabbiin siis. Puhuin tarjoilijalle kohteliaasti ranskaa ja kumosin kuppia ihan sillätavalla mukavasti. Kaikki meni siihen asti putkeen kunnes kemmersin itseni kellariin. Portaat koituivat ylitsepääsemättömän hankaliksi, suuntaan ja toiseen. Ravintolan järjestyksenvalvoja stoppasi aikeeni mennä nauttimaan vielä muutamia alkoholiannoksia. Haukuin natsiksi. "Eikö täällä muka olla suomessa häh? Häh?! Vapaa maa" ja jotain tuon sorttista sontaa. Oli siis kotiinlähdön aika. Vaatteita pukiessani käytin vielä loputkin korttini, natsikorttihan oli jo siis vedetty kehiin. Seuraavaksi vetosin klassiseen "tunnen sun pomos saatana"-kikkaan. Eipä paljoa auttanut, koko henkilökunta yhteistuumin kehoitti että lähtisit nyt länkyttämästä. Hipsasin suutuksissani pihalle ja tein taktisen tupakkapaikalla kierähdyksen ja koetin takaisin sisään. Josko olisivat jo unohtaneet edellisen. Eivät olleet. Käsivarresta taluttaen jääkaappipakastin mörssäri saattoi minut pois ravintolan välittömästä läheisyydestä. Jotenkin kummallisesti napsahdin helvetinmoiseen humalaan siinä kotio kohti kävellessäni. Kaatua kellahdin vähän väliä pitkin lumipenkkoja, ei vain oikein koordinaatio pelittänyt. Hetken siinä kieriessäni tunsin jälleen tuttavallisen kosketuksen. Portsari oli seuraillut touhujani ja tuli nostamaan pystyyn. Ystävällistä, ajattelin. Paskan vitut ku kusipää tuli vaan pitämään kiinni ku soitti samalla poliisille. Puukkotaksin ystävälliset suharit tulivat paikalle alta aikayksikön. Pitihän sitä poikien illan iloksi länkyttää että kuluttavat valtion rahoja jos vievät minut Lehmoon. Tämä varmisti taivaspaikkani ja matka kohti valtionhotellia alkoi. Eipä vituttanut kuin suuresti.

Putkan tutulle patjalle köllöttelemään ja olihan se perseestä. Eipä tullut nukuttua yhtään, naapurikopissa joku idiootti koputteli oveen kokoajan ja mölisi kännipäissään. Päätin piristää kaikkien yötä ja aloin laulamaan helvetillisen kovasti kommunistilauluja. Siinäpä se parituntinen menikin laulaa luikautellessa. Aamu tuli suhteellisen äkkiä ja päästivät jo yhdeksän reikäleipä pois. Kysäisin ystävällisen oloiselta poliisi-sedältä että millaisessaha kumarassa sitä tuli oltua. Ja olinhan tuota kohtuullisessa 2.8 promillen intiaanikännissä. Oli poliisit auttaneet vaatteetkin päältä kun ei oikein ollut onnistunut. Että voi kehveli. Mietin että mitenhän kotona selittäisin tämän, kyytikin pitäs saada. Poliisivahtimestari ehdotti että sanoisin olleeni vieraissa ja kyseli onko taksin tarvetta. Aamuisessa krapulatilassani hekottelin äijän heitolle ja puhuimme jotain small talk paskaa. Mukavia heppuja, asiakaspalvelua parhaimmillaan. Kirjauduin hotellista ulos ja eikun muijalle puhelu et tuleppas hae. Oli kyllä saatanallisen tyytyväinen.

Nytpä tässä pitäs koettaa elävien kirjoihin, joka paikkaan kolottaa ja väsyttää perkeleesti. Limonaadia tekis mieli mutta ei oikein ole kauppahaluja. Toiskoha joku mulle sevenuppia? 

Sunnuntaina 27. tammikuuta 2013
Kiljuparoni

ps. henkinen ahdistus on perkeleellinen, pitää ruveta sielunkorjaustalkoisiin.

Päizn 26.1.2013

Näinhän se tulla tupsahti tuo vanha ystäväni humalius kyläilemään. Lokinkivittäjän silmät ovat vallanneet mieleni, eikä ruumis tottele komentokeskukseni käskyjä. Melko hubaa siis! Piut ja paut, miut ja maut. Pitäs lähtee tästä vähitellen etenemään anoppilaa kohti. Jos kävis siellä vähä näyttämässä näitä meikäläisen hyviä puolia. Mittaamattoman arvokkaana ja irvokkaana jätkänä uskon vierailullani tuovan iloa kaikkien lauantai päivään. Nyt olusen kautta kuselle ja hieman ruokaa naamaan. Elkääkä ystävät toverit luulko että Paroni lähtisi kännipäissään ajelemaan toiselle puolen kaupunkia. Tosimiehillä sitä varten on olemassa mersu pihassa ja akka sitä ajamaan. Hilirimpsis!

KILJUPARONIIIIIIIIIIII.

HYVÄÄÄ LAUVANTAITA! PEACE!

Ihmissuhteiden asiantuntija

Kertaheitolla meni nekin sitten vituiks. Ihmissuhteet siis. Mikä siinä on että kännissä perusajatuksena toimii "i don't give a fuck", minkä vuoksi voi hyvällä omallatunnolla sitten kusta kaiken. Tai ainakin melkein kaiken.

Eilinen ilta pähkinänkuoressa:
Alkuillasta olet kahden lempi-ihmisesi plus muutaman muun ihanan tyypin kanssa istuskelubaarissa. Yrität selvittää kahden kaverisi (joista vain toinen osapuoli on paikalla, mies) niin sanottua friends with benefits -tilannetta, mihin et itse ole oikeutettu sanomaan juuta etkä jaata, etkä oikeasti tiedä asiasta vittuakaan. Mutta silti sanot juurikin sekä sitä juuta että sitä jaata ja haluat sotkea oman lusikkasi siihenkin soppaan. Ihan vaan vaikka noin mielenkiinnon ja sen hetkisen tylsyyden pakosta. Kannattavaa.

Seuraavaksi matkaat näiden edellämainittujen kahden lempi-ihmisesi kanssa kapakkaan, mistä tälläkertaa varastat sisutuskasvin sijasta teepussin. Kapakassa odottelee miespuolinen kaverisi, jota et olosuhteiden pakosta ole nähnyt viiteen vuoteen. Tai no, vuoteen. Jälleennäkeminen on suurenmoista. Tai lähellä sitä. Siinä paskaa länkyttäessä huomaat pilkun saartaneen myös siihenkin mestaan. Poken saattelemana ulos. No, matka jatkukoon teinihelvettiin.

Huomaat kuitenkin pankkikorttisi kadonneen. Kuolletat sen salamannopeasti. Ja hetken päästä se sitten löytyy taskusta. Putkeen siis meni sekin. Onneksi lompakostasi löytyy hätävara-visa, jonka kanssa ollaan oltu aikaisempina baari-iltoina hankaluuksissa. No, eipä se haitannut sillä hetkellä yhtään. Niinkun ei mikään muukaan.

Päässä pyörii kovan vauhdin ja jonkun muun syyn takia Coronan Baby baby. päätän sitten laittaa jollekkin mahdollisesti tulevalle heilalleni viestin "Baybe baybe why can't we just stay together?" jep.. baybe. Mahdollinen tuleva vaihtui sillä hetkellä menneeseen. Ja tästäkin ihmissuhteesta voidaan nykyisin puhua imperfektissä.

Teinihelvettiin sisäänpääsy 5e, euro kustakin minuutista. Maalliset mammonat kurkusta alas ja pihalle. Riitta jäi, double trouble jatkaa kierrosta, so long ja mentiin, pokeille illanjatkot ja hyvät yöt, pusuja.

Matkalla seuraavaan tanssijumutijumputibailasalsa mestaan, juostiin päättömästi ympäriinsä ja huudeltiin hävyttömyyksiä, as usual. Kuten arvata saattaa, tässä metropolissa tuttuihin ei voi olla törmäämättä, vanha tuttu antaa kehotuksen: "tytöt rauhottukaa". Haista vittu. Pankkiautomaatille mars ja matka jatkuu.

Astellaan klubille takkiauki, nopeesti sieltä yläilmoista taas tiputtiin kun narikkatyöntekijä vinkuu viittä senttiä, siinä oli tasaraha. I swear. Aikamme kaiveltiin ja löytyhän se, sekoilu jatkuu. Apina häviää kun pieru saharaan, missä helvetissä se nyt oli. Varmasti tupakalla, sieltä taas löytyy joku "Voin pikkulikka kertoa sulle elämän suuria totuuksia", jep. Siinä aikani kuunneltua totean että kiinnostaa kuin 25-kiloa sitä itseään. Kiitos ja hei. Ihmissuhteiden asiantuntija löytyy kuumien urosten piirrittämänä tanssilattialta, pelastus.

Meno alkaa käydä vanhanaikaseksi, lähetään menee. Next stop, mcdonald's. Mäkkärissä veettin perus safkat, tässä kirjoittaessa fläsäri: Karri Koira mäkkärissä, IIKS!

Homma on menossa aivan rähmälleen, kävelyä 5km asteita pakkasta liikaa, ei kestä. Epätoivo ja entiset poikaystävät, täydellistä. Arvon herrat lähtee yöllä hakemaan, thanks. Kyydin päätteeksi päätin ystävällisyyttäni haistatella, ensi kerralla luultavasti kävellään.

Pusuja, terkuin double trouble baybet Oulusta.

Nousujohteinen henkinennen aamustondis?

Otsikollani ei muuten ole mitään tekemistä minkään kanssa. Pimppi.

Dodiiiiiin. Kerrankin päätin kirjoitella tänne nousujohteisessa aamuhibrakassa. Yleisesti ottaen kirjoittelu on jäänyt krapulapäiviin ja -aamuihin koska kännissä en ole koskaan onnistunut kirjautumaan tähän mainioon blokiimme. Tällä kertaa promillea on sen verta vähän veressä et tää sujui muitta mutkitta.

Mitäs tähän kauniiseen lauantaiseen aamuuni, neil youngin uusin levy soi ja soi ja soi, aivan täydellistä materiaalia kaljanhuurteiseen olooni. Vierelläni olla nököttää koffin keskari, viinat ovat jääkaapissa viilentymässä ja paskan makuista skumppaakin on. Vain yksi ja ainoa asia puuttuu, nimittäin ryyppytoveri. Muilla kansalaisilla on kaikenmaailman juhlallisuuksia joista Kiljuparoni viis veisaisi jos kyseessä olisi mahtipontista kaljanjuontia.

Eilinen ilta oli kultaa. Olin vanhan kultani kanssa äijjäiltaa istumassa ja tissuttelemassa. Sovittiin et ollaan vaan ja meditoidaan saunan ja kaljan parissa. Kaikkihan sujui hupsun hauskasti, soiteltiin kännipäissämme myös Lontoossa asuvalle toverillemme. Meininki oli lepposta ja mukavaa kunnes muijja tuli kodio. Ei siinä muuten mitään, kilareilta ynnämuiltasellaisilta vältyttiin mutta oli sen verran innokas kimuli et halusi lähteä ajeluttamaan meitä ympäri kyliä. Tosin tuo ajelu-idea lähti siittä kun pikkasen pirssiajelua vongattiin. Eikun hurlumhei ja kaupungille. Tankin kautta torille, siihen se ajelu sitten jäikin kun paronille tuli polttava tarve päästä lähimpään alkoholiravitsemusliikkeeseen. Miut ja maut ja automaatin kautta baariin, kalja kouraan ja pelikoneelle. Siinäpä sitten olikin loppuilta sinetöity. Kaikkia masseja en tällä kertaa hävinnyt tai kulauttanut kurkusta alas, vaan rahnua riitti myös yö-herkutteluun. Aivan kuten monopolipelissä kuljin kotiin kulkematta torilänkyttelyn kautta. Nyt aamulla fiilis on mukava. Tajusin että tälläisessa finanssitilanteessa toinen päivä menee aivan kevyeeesti. Sitäpaisti sähöpostiini oli tullut iloinen työpyyntö. Jengaa pukkaa siis ovista ja ikkunoista. Vittu kansallisteatterissa nährään!

T. Kiljuparoni
Ps. Halukkaille: onnenpäivien kiljutarjoilu tänään ja vain tänään osoitteessa penthouse Kiljupalatsi.
Avoinna kaikille polyamorikoille.

Taas uusi (teko)syy ostaa punkkua!

Punaviini se naisen tiellä pitää, ainaki jos nää ihanaiset Aussit onnistuu!

Vähäks Hottiksen elämään tulee taas hiukan lisää aurinkoa!

Talkoolaisena

Noh-nih. Semmottinen lauantai että huh! Kiljuparoni suuntasi rehvakkaana miehenä remppatalkoisiin. Talkookutsu kuului kutakuinkin niin, että lauantain ohjelmassa olisi hieman maalailua, kaapistojen asennusta, pientä hienosäätöä ja sivistynyttä keskioluen nauttimista. Illan tulisi kruunaamaan sauna. Hommahan meni sitten kutakuinkin niin että pienessä pihneessä rempparinki innostui urotekoihin: ensiksi lähti saunan ikkuna. Pienen särön omaava ikkuna sai kyytiä kun revittiin pikkupakkasessa karmeja vittuun ja eikun uutta tilalle. Olin varma että suoritus on tuhoon tuomitti, kun kyseistä suoritusta toimittamaan alkoi n. nelikymppinen raksamies Luigi (luigi muuten näyttää kunnon italiaanolta, muttei sitä ole. Ei ole ei). Ikkunaprojekti meni kuitenkin odotettua paremmin, mitä nyt seinistä läks kaikki lämpöeristeet sun muut villat veks. Tilalle kuitenkin laitettiin kunnon töräys uretaania, jota sitten löytyi loppujenlopuksi pitkin pihoja ja seiniä. Itse otin osaa talkoisiin maalaamalla eteisen. Eteinen oli taktinen veto, sillä kaljat  sijoittuivat juurikin kyseiseen eteiseen, sekä kylmäkellariin, jonka sisäänkäynti sijaitsi myös samaisessa eteisessä. Hommat olivat juuri ja juuri alkaneet kun olin jo mukavassa pihneessä. Siinähän se maalailu meni mukavasti, aina vaan uutta kaljaa koneeseen ja ylhäisesssä yksinäisyydessäni rallattelin ja maalailin. Seinistä tuli hienoja, tosin jossain vaiheessa huomasin maalanneeni myös lattialistat. Noh, nou hätä. Pahemminkin olisi voinut käydä. Tehtäväni suoritettua, aloitin päättömän haahuilun kämpässä. Tarkastelin ja kommentoin ruokaa valmistavaa emäntää, sekä toimin päällysmiehenä talon muissa projekteissa. Isännät olivat saaneet uuden loistoidean kodinhoitohuoneessa ja tällä kertaa huoneen kaapistot olivat saaneet kunnolla kyytiä. Olivat ukot päättäneet tehdä kerrankin kunnollista jälkeä ja maalata myös kaappien takaa? Tämä herätti itsessäni pientä hilpeyttä, mutta ompahan varauduttu kaikkeen, että jos joskus haluaa vaikka ne asennetut kaapistot vaihtaa uusiin ja vähän erikohtiin niin ei sitten tarvitse enää maalailla. Paitsi että todennäköisesti kyllä. Luulisi jotenkin seinien haalistuvan ja sävyttyvän eri tavalla kaappien takaa ja tälleen. Mistäs vitusta minä toisekseen tietäisin, mä mikään maalikeisari oo saatana. Niin! Nyt on muuten näköjään kädet ihan maalissa. Ei näköjää oo menny iha putkeen toi meikäläisen saunareissu. Näin tarkemmin ajatellen lienenkö käynyt edes suihkussa? Housut ainaki haisee paskalta ja kuselta. Kainalot myös. Taidankin suunnistaa suihkun kautta sohvalle krapuloimaan. Mitäs minulla vielä oli? Niiiiiiiin joo. Iltahan huipentui siis todella maittavaan illalliseen. Illalliskeskustelun aiheena oli erään päihtyneen rouvashenkilön toimesta suomalainen kulttuuri ja sen katoaminen. Voin kerttoo että oli mielenkiintoinen keskustelu, se kun lähti römpsyilemään ja lopulla väiteltiin näköradio-ohjelmista, sekä maahanmuutosta. Keskusteluista ei sitten sen enempää, koska olin tyydyttänyt jo itseni viinin suloihin ja nautin keskustelun hedelmistä helvetinmoisessa viinipöhnässä tyytyväisesti hymyillen ja nyökytellen. Ruokailua sitten seurasi sauna, josta en todellakaan muista mitään. Saunailujen jälkeen alkoi illan kokokohta, eli putous. Voi herramunjee että mitä paskaa sitä sieluni joutui kärsimään, muiden nauttiessa tästä lauantain primetime hetkestä. Koetin tukahduttaa vihani alkoholiin. Se muuten tepsi. Olin jälleen mukavas, korjaan tukevass... valtavassa nousukännissä! Illan ohjelmien jälkeen alkoi daamien pukeutuminen. Koetin hoputtaa porukkaa ettei tässä nyt minnekkään linnanjuhliin olla menossa. Ja toisaalta piti taas vähän stoppailla porukkaa että ei siellä kapakassa nyt ketään ole yheksän aikaan illasta. Mutta kun menojalkaa vipatti niin mentävä oli, tiedän itsekkin hyvin tunteen nim. kasilta kapakkaan toteamaan että tyhjää on. Baarissa kadotin koko völjymme. Tämä viinattomuus ei muutenkaan ole nyt onnistunut suunnitelman mukaan. Länkytys on hävinnyt kyllä joo, mutta idiotismi on muutoin vallannut pienen mieleni. Jälleen meni baarin black jackkiin perkeleenmoisesti euroja eli egejä. Ei minulla nyt jumalauta ole varaa moiseen! Tässä taas syyäänkin loppukuu ahavaa ja mietitään et mistä vuokrarahat. Voi saatanan helvetti. Meinasin tehä niinsanotut Lit... eiku identiteettisuojan takia sanotaanko limaset kun oli niin kiihkeet pelit ja kusetti ku palokunnan hevosta, eli meinasin laskea osan housuuni. Kuva kusisista housuista baarissa sai minut kuitenkin käyttäytymään ja läksin miestenhuoneeseen. Pelinhoitajalle jätin merkkini ja kehoitin hieman katsomaan niiden perään. Oli muuten taivaallinen tunne lorotella heijaavasta huojunnastani johtuen pitkin pönttöä ja seiniä. Session jälkeen horjuin takaisin yläkertaan ja tiskille tilaamaan. Sitten loppuu muisti ja olen ykskaks muutaman satkun köyhempänä hesburkerin jonossa. Nälkäpiru kuiskutteli korvaani ja tilasin kerrosaterian isommalla juomalla ja isoilla raneilla, sekä dipillä. Mukaan lähti myös juustoateria dipillä, isot ranskalaiset, sipulirenkaat, sekä ruisateria dipillä. Lisäksi tilasin vielä kaksi dippiä. Kaikki dipit olivat samaa lajia, paprikamajoneesia... Tuossahan nuo töröttävät nyt olkkarin lattialla, jokaisesta annoksesta on pikkusen nakerreltu nurkista. Nam nam! Ei helvetin perkele, rankkoja on nää talkoo-illat! Mitenhän sitä orjentoituisi nyt alkavaan viikkoon? Naapurin läski ei näköjään saa autoonsa liikkeelle, käsijarru jäässä. Pitäsköhä lopettaa tää kyylääminen ja lähtee tarjoamaan auttavaa kättä. Hyviä sunnuntain jatkoa kaikille rakkaille!

-Kiljuparoni

ps. Mieleni sai tyydytystä luettuani Hottiksen illasta :)))))))))) hyvä et muutkin osaa, mutta suuri kymysys kuuluukin, miksei ollut tuttuja yössä???? Toisekseen on terveellistä välttää näitä yhteentörmäyksiä aina välillä, olisihan voinut sattua niinkin hupsusti että Hottiksella olisi jälleen ollut kämmenet nyrkissä ja sitten ois loiskunu ja lotissu kuin vanhaa Lotina-Liisaa. If u know what I mean....

Great Success!

Ilta pähkinänkuoressa:

1. Juot vitusti liikaa
2. Haukut entisen avopuolisosi totaalisen lyttyyn hänen kavereilleen.
3. Soitat toiselle exällesi kuultuasi hänen olleen samassa baarissa. Kun vastaanotto on hieman nihkeää, kiukuttelet varmuuden vuoksi hänellekkin.
4. Olet TODELLA RAIVOSTUTTAVA ihan kaikille.
5. Oksennat vakkaribaarisi vessaan.
6. Tilaat taksin ja siitä huolimatta varastat jonkun toisen tilaaman taksin, vaikka omasi olisi tullut minuuteissa.
7. Tulet talutetuksi taksikuskin toimesta kerrostaloasuntosi ovelle asti, kun et itse löydä avaimia.
8. Vedät helvetilliset jäätelö- ja digestivekeksiöverit ja vihaat sen jälkeen itseäsi.
9. Aloitat elämän tärkeiden kysymysten pohtimisen:

Hottis kuittaa.

Maanantai aamuna krapula ja vapina

Jeppis jepulis, tuli sitten tirvastua perisuomalaiset sunnuntai känät. Että siihe loppui Kiljuparonin tipaton, pitkäänhän tuo kestikin, 11 (yksitoista) päivää. Niin pitkään olen viimeksi ollut selvinpäin kutakuinkin kolme-neljä vuotta sitten. Hatunnoston arvoinen suoritus sanoisinko. Lauantai meni ylläripylläri syndejä juhliessa ja kaupungilla remutessa. Rahaa paloi kuten konserninjohtajalla yleensäkkin, eli perkeleesti. Tällä kertaa en sijoittanut metsään tai vesivoimaan, kuten taannoin juhannuksena nakellessani pikkukolikoita pitkin metsiä ja järviä, vaan nyt euroseni kulkeutuivat rehellisesti kansanterveydelle. Toivottavasti nyt joku mummo saa rollansa tai päivän kotiavun tai joku narkkari päihdehoitonsa. Jumaleissönsteissön liki 300e tuli pelailtua pienessä pihneessä erillaisiin raha-automaattiyhdistyksen härveleihin. Noh, eipä siinä. Miu mau. Sunnuntaina tarkoitus oli vain krapuloida, syödä hyvin ja käydä katsastamassa lähikapakassa hieman fudista. Jalkapallon ohella päätin ottaa yhden ohrapirtelön, baarimuijja antoi sitten isoimman tuopin mikä kuppilasta löytyi. Siinä olustellessani ja matsia jännätessä huomasin lasini tyhjenevän mukavaa vauhtia. Eikun uutta matoa koukkuun ja tilasin uuden ohriksen. Siitä se ajatus sitten lähti. Kaupan kautta piimää ja kaljaa koneeseen ja ilta oli sinetöity. Löysin itseni erään kaupunginosan paskaisimmasta (ja ainoasta) räkälästä. Btw, oli muuten periaatteessa siistimpi mesta mitä muistin. Ravitsemusliikkeeseen rantautuneet valaat hoilasivat karaokea, vanha turajuoppo oli ainoa joka noteerasi jokaisen kappaleen valtaisilla aplodeilla. Itsekin kävin laulaa luikauttamassa yhden rallin kun rupesi niin laulattamaan. Vereni alkoholipitoisuudella oli tällä kertaa sen verran osuutta asiaan että hoilaaminen meni ihan asiallisesti ilman välispiikkeinä huudeltuja "Pillupillupillu, pillu Joensuu!" kommentteja. Tässä tammikuun aikana olen tehnyt empiiristä tutkimusta juomiskäytännöistäni. Viinaton tammikuu jatkuu edelleen, en ottanut viskiä vaikka tarjottiin. Vaatii muuten melkoista luonteenlujuutta... Olen tehnyt sellaisia havaintoja että kun pidättäydyn pelkästään alle 22 tai 23 volttisissa juomingeissa niin en muutu aivan täydelliseksi kusipääksi. Kaksi iltaa, joista kummankin tapahtumat kutakuinkin muistan, molemmat illat ovat olleet mukavan nousujohteisia, kalja on kihonnut päähäni maltillisesti ja fiilingit ovat olleet loistavat! Väsymyskään ei ole tullut raiskaamaan mieltäni, vaan jaksaa jortsailla vaikka vähän pidempäänkin. Tosin lauantaina vitutti niin melkoisesti tuo rahan menekki niin läksin kodia kohti jo muutamaa tuntia ennen puoli neljän pilkkua. Nyt voisi taas antaa rakkaan maksani palautua, perjantaina Kiljuparoni goes to Kuopijo ja lauantaina sit remonttireiskaillaankin kaljanhuuruisissa talkoissa. Tässä kaikki tälläerää, hyvää viinattoman jatkoa teille kaikille!

Maanantai mörköilijä, Kilju

Yllätän jopa itseni välillä omalla ihanuudellani!

Hottis on oikeasti humalassa ihan kamala kännykkäkäyttäytyjä ja kyseiseen kapistukseen tulisikin asentaa alkolukko.

Lähetetty viesti 12.1.2013 klo 0:33
Missä meet? Tuu unikaveriksi!

Lähetetty viesti 12.1.2013 klo 0:35
Äläpä tuukkaan ku en mie oikeestaan taho sinnuu tänne. Kivaa iltaa!

Olisko se nyt ollu liian vaikeeta tiedostaa jo ennen ekaa viestiä, ettei todellisuudessa ees taho kettää viereensä nukkumaan? :D

Nyt supistui kännykän yhteystietolista. Nollakakkoseen en oo ennenkään soitellu, joten ehkä tän känniviestivitsauksen saisi kitkettyä pois sillä, ettei puhelimesta löytyisi tiettyjä yhteystietoja!

Paskaperjantai ja paljon voimasanoja

Miulla piti olla tipaton-, tai ainakin humalaton tammikuu. Jo eilen päätin, että tänään illalla lähden piipahtamaan muutaman juoman voimin aina yhtä rakkaassa Kerbassa pitäen kuitenkin humalan loitolla ja järjen päässä.

HAH!

Tämä vitun perjantai (kello on kuitenkin jo n. 12:00) ja koko saatanan viikko (ja itseasiassa koko typerä vuosi 2013) aikaansaavat sen, että juomia tulee todellakin juotua useampi kuin vain pari. Miulle on tällä hetkellä ihan se ja helvetin sama, pääsenkö koko Kerbaan sisälle kunhan saan koko paskaviikon täydellisesti nollattua ja suunnattua puhtaalta pöydältä kohti seuraavaa.

Joku voi ajatella sitä surulliseksi tilanteeksi, ettei stressin purkamiseen löydy muita keinoja kuin alkoholi. Hottis haistattaa sellaisille ihmisille paskat ja näyttää persettä koko maailmalle.

Lisätty 11.1.2013 klo 12:25:

Tiedättekö tunteen, kun tekisi mieli kiivetä katolle ja kiljua (ei paronin versioita) niin kovaa kuin ääntä lähtee? Mie voisin tehhä sen ihan just. SAATANANPERKELEENVITTU!

Lisätty 11.1.2013 klo 12:28:

Surffailen alkon sivuilla. Tahdon viintä. Ok, helvetin paljon viintä!

Lisätty 11.1.2013 klo 13:04

Työfiiliksiä:

+ haaveita paremmasta:

Lisätty 11.1.2013 klo 13:25

Keskustelu työkaverin kanssa:

Työkaveri: Oot tosi kireä. Kai meinasit kiepata alkon kautta?

Hottis: Todellakin, ei tarttee kahdesti käskeä.

Työkaveri: Hyvä. Tipattomuus ei pue sinua.

Torstai touhua täynnä

Viimeiseksi aiottua Kuopio-iltaa piti lähteä juhlistamaan kaverin kanssa yhdille. Sovittuna tapaamisaikana ystävää ei kuitenkaan näkynyt eikä puhelimellakaan tavoittanut, joten marssin Aleen yksinäni. Hieman jos tuli deeku olo istua varin yli yhdeksän illalla yksin baarissa juomassa kahden euron lonkeroa. Onneksi pikkuveli toimi pelastavana enkelinä ja väliaikaisseurana kunnes kamulini pääsi paikalle.

Piti juoda yhdet, mutta tuossa vaiheessa olin juonut jo pari, ja koska maistui, niin yhdet vaihdettiin muutamiin. Pian pöytäämme istui myös mies menneisyydestä seurueineen, mukanaan 25 salmarishottia. Käsky kuului juoda, ja eihän ilmaisesta viinasta koskaan tule kieltäytyä. Tässä vaiheessa alkoi jo humaltuvaan tajuntaan upota, että kännissähän tänään(kin) tullaan olemaan. Seurueen miehet hyvin anteliaasti myös täyttivät siideri- ja lonkerolasejamme, eikä aikaakaan kun sekä ajan- että alkoholinkulun tajunta oli täysin menetetty.

Iltaan kuului kaikkea mukavaa ja ihan hassua, paljon rakkautta. Pikkuveli muuttui treffiseuraksi ja ystävä pikkusiskokseni, plokkarin takataskusta löytyi punainen muumitikkari ja huivi hävisi. Sekä löytyi. Saatoin myös käydä juttelemassa tämänhetkiselle unelmieni miehelle, abouttiarallaa seitsämän alkoholiannoksen vaikutuksen alaisena. Herralla oli menossa ensimmäinen kalja, joten voi olla, etten hänen silmissään esintynyt aivan yhtä viehättävänä kuin omasta mielestäni tuolloin olin.

Tietenkään ei jaksanut koko iltaa samassa paikassa kupata, ja pienen mankumisen jälkeen pääsimme vaihtamaan anniskeluravintolaa sisäkautta, henksuovesta. Koko kaupungin tärkeimpinä henkilöinä ilmoitimme myös, ettemme maksa narikkaa. Portsarimies oli tuttu, ja kerrankin vaatimus meni läpi! Hihhei mikä voittajaolo.

Kolmannessa mestassa alkoi meno hieman kaikkien osalta hyytyä ja porukka hajota. Tuli tilaisuus saada kyyti kotiin (matkaa noin 5km) mutta eihän kukaan nyt kesken illan lähde! Ystäväni häipyi kuitenkin pian kihlattunsa kainaloon nukkumaan, ja itse -fiksusti juuri kyydistä kieltäytyneenä- ruinasin itselleni yöpaikan erään uuden herrastuttavuuden vierestä. Kotiin kävely korkkareilla ei  nimittäin houkuttanut -kokeiltu on. Ihmettelin, mitä omalle kuskiksi lupautuneelle jannulle oli käynyt, mutta mysteeri selvisi myöhemmin, kun neljän aikoihin tuli tekstiviesti-ilmoitus: "Join pari liikaa ja tulin nyt tänne kaverille nukkumaan." Onneksi en ollut ainoa joka ei osannut lopettaa yhteen.

Tänään on sitten ollut kaamea krapula. Aamulla söin karkin, joka maistui ihan saatanan pahalta, ja oksensin samantien. Darraoksennus ensimmäistä kertaa elämässäni. Hyi, ei kiitos enää ikinä. Silti, olen myös ollut koko hitsin päivän ihan typerä virne naamallani: ilta oli aivan huikean hauska ja niin monin  puolin onnistunut, ettei haittaa "pieni" darranpoikanenkaan. Kaupunginvaihtoa tämä tosin viivästytti, mutta kerrankos tässä lomalla ollaan!

Ps. Olen yhä vahvemmin sitä mieltä etten varmasti vietä tipatonta!

Murena :)

Ei elämästä selviä hengissä

Eikä näköjään myös monen päivän ryyppäämisestä. Ei kekkulin kullit perkele tää on jotai aivan jäätävää. Nyt on pakko Kiljuparoninkin nöyrtyä ja pitää tipaton Tammikyy. Ei kait tästä muuten tuu tolkkua. Lupaan tässä siistiytyä, ajaa partani, laihduttaa, lopettaa tolkuttoman röökin vetämisen, ja tuota ryypinkiäkin vois rajoittaa. Kattelin uuveen kuvia tässä uudemman kerran ja oikein keskityin ajan kanssa analysoimaan mökkiviikonloppua. Tulin siihen tulokseen että olen ollut aivan helvetinmoisessa, ei vaan saatananhelvetinmoisessa kaatokännissä. Silmät oli koko ajan ku jollain kiinalaisella, tai oikeestaa pahempaa: silmät oli koko ajan ku jollain Kiinalaisella postimyyntipojalla(mme), joten aika järkyttävän näköstä. Puolustaudun toki että viinaahan upposi myöskin tolkuttomasti. Miksi pitää olla tällänen sieni? Missä ovat keski-eurooppalaiset juomatavat? Minä vaan kysyn. Miksei voitu vaikka porukalla ruokailla puolta päivää ja samassa vähän tissutella. Mutta ei, ku homma meni siihe et tissuteltii monta päivää ja ruokailtiin ehkä tunti. Kuvamateriaalin perusteella ei siellä kyllä muutkaan iha vesilinjalla olleet. Aika kaamean näköistä itseasiassa. Jokainen aamu tuntui toistavaan itseään. Päiväni murmelina jatkui ja jatkui ja jatkui ja jatkui... kaava oli yksinkertainen: ryypättiin, humalluttiin, sammuin(/sammuttiin), tuli aamu, ryypättiin, humalluttiin, sammuin,aamu,ryyp,humala,sammu,pillujoensuu,voi jumalauta,aamu,r.yypättiin, sammuttiin, kännättiin, herättiin, sammuttiin ryuyysfkjldfldshfsjldfg, vuosi 2012eiku13. Ja sitä rataa, mikäli ymmärtänette meiningin. Itsellänihän oli tiukkaa viunaa messissä n.2,5l. Sitten oli shamaanijuomaa yksi litra(22%), aamukahvia 0,5l(21%), kiljua 4,5l(n.15-17%), sekä koppa mökäööliä. Neljään päivään jaettuna oli näköjään meikämannelle liikaa. Mutta tästä opimme ja nyt vain nokka kohti uusia tuulia ja seikkailuja. Leuka pystyyn. Laivaristeilykin siirtyi dokailijoiden ylimmän hallintoneuvoston päätöksellä ha(i)maan tulevaisuuteen. Iha muute näyttää pillulta tuo sulkujen välissä oleva i. Haha, tämän parempaan vitsiin en pysty tai kykene. Pelottaa mennä nukkumaan. Kello lyö puolta viittä aamulla, voi olla että huomisesta tuli rötväilypäivä. Tai se nyt on ollu jo pitkään tiedossa. Tein itselleni lupauksen ja päätöksen että ensi maanantaihin asti vielä lomailen ja koetan rentoutua ja toipua vuoden vaihteesta. Sitten alkaa urakointi ja elämäntaparemontti. Viina ainakin saa jäädä, rientoloihin osallistun pussikaljan merkeissä. Jumalan siunausta teille kaikille. Nyt täräytän ilmoille iltarukouksen ja koetan painua pehkuihin. Josko tästä yöstä tulisi vihdoin se, jolloin sänkyni ei haisisi miehikkäille kainaloeritteilleni, enkä myöskään näkisi sellaisia painajaisia jotka herätessä sekä pelottavat ja vituttavat. Siitä tulikin mieleeni että viime yönä näin unta että voitin jostain jack pot-automaatista 33 000 euroa. Ehdin jo kaikille kehumaan voitollani, myös uskoin uneeni vielä herättyäni. Nukahdin uudelleen. Sama uni jatkui ja rahaa oli. Heräsin. Alkoi armoton vitutus kun unenpöhnissäni tajusin todellisuuden. Perkele. Eikun uudestaan unille. Sittenpä tulikin painajaiset, joku mieshahmo pyrki kokoajan talooni, enkä pystynyt tekemään mitään muuta kuin huutelemaan ylimmästä kerroksesta jotain saatanan rohkeaa paskaa. Heräsin kun katolta tuli lumet alas. Voi jeesus sitä sydänkohtauksien määrää kun unessa juuri joku hiippailee kämppään ja sitten kuuluu ryminää ja räminää lumien johdosta. Olin myös hikinen kuin leikattu sika. Hyi helevetti että piti ponkaista pystyyn ja vähän aikaa tasata pulssia, käydä lisää vettä kun tuntui että suu kuivaa vaan kuivamistaan. Kunnon sahara-efekti päällänsä. Kusitilanteesta sen verran et tänään on helpottanut hieman. Tinannut olen vettä ja mehuja koko päivän, useita litroja. Ja kusellekkin olen peräti ennättänyt pari kertaa. Vuppiduu. Selkeytettäköön sen verran että muut kerrat eivät ole menneet housuille.

Mutta nyt lopetan. Ryyppäämisen. Sekä tän tekstin. Miu mau ja hyvää yötä!

Teidän kaikkien rakastama Kilju The Fucking Paroni

Mitä tää kertoo meistä? :DDD

Ps. poikakullat, kirjautukaa tililtä ulos ennenku surffailette ympäri internetin ihmeellistä maailmaa! :)

Hakuhistorian juuri tyhjentänyt Hottis meinaa kuolla nauruun!

Paronin manifesti osa 1.

Miksi osa 1.? No siksi koska en luota että nämä huurureissut loppuvat tähän, sillä itse en ainakaan vietä mitään tipattomia ja näitä meikäläisen anteeksi pyynnön/avautumisen/asioiden selvittämisen variaatioita voi tulla tulevaisuudessa vielä lisääkin. Nyt ei sitten myöskään suomen kieli onnistu ei sitten yhtään, tuntuu että yksinkertaisenkin lauseen kirjoittaminen ontuu kuin naapurin Helga-huora.


Nohniin. Paronikin on jälleen bäk in bisnes ja voin kerttoo että ei saatana. Blogissamme on liikuskellut tarinoita uudenvuoden vietosta. Teksteissä on noussut esille Kiljuparonin huonohko käytös ja persemainen toiminta. Joten heti alkuun iso anteeksi pyyntöni kaikilta. Krapula on ollut valtaisa, joten luultavimmin olen saanut ansioni mukaan. Kuitenkin tahdon tuoda esille omaa näkemystäni kännäämisviikonlopusta, tai siis niistä neljästä sumuisesta päivästä. Tämä ei ole puolustelu, vaan tilannekatsaus ilman hetkiä, jolloin en itse ollut jättiläiskännissä. Nimittäin uuveen odotukseen ja viettoon mahtui myös paljon hyviä, iloisia hetkiä. Kaikki alkoi katsastuskonttuurin pihasta. Oli mökille lähtö ja auto oli katsastamatta, viimeinen katsastuspäivä lähestyi uhkaavasti 2.1.2013, joten fiksua olisi katsastaa pirssi ennen helvetinmoista ryyppyreissua. Autohan teki minulle kunnon vittumaisen tempun eikä suostunut käynnistymään konttorin pihassa. Vitutti järjettömästi. Ihmeen kaupalla auto meni kuin menikin läpi ja matka kohti korpimökkiä voi alkaa. Starttasimmo kohti Tuusniemen metsiä, mökki löytyi ja alkoi arvoton lumenraivaus urakka. Mökkipihaa ei oltu nimittäin hetkeen aurattu, eikä mökkiä lämmitelty. Perjantai menikin leppoisasti möksää lämmitellessä ja hieman viunaa maistellessa. Toki iltaan mahtuu sitä draamaa, mutta aivan kuten erään kansantieteilijän kerrotaan sanoneen: "kun tehhään ruammoo, niin tehhään sitten ruammoo." Ja näin tehtiin, Kiljuparoni ei saanut laulun sanoin "olla tulehen tuijjottaja", vaan kiristettiin unille. Ehkä sinänsä fiksua. Lauantai menikin sitten mukavasti. Kai. Itselläni kaikki päivät tiivistyivät yhdeksi isoksi massaksi tuon perjantain jälkeen ja lauantai päivän aikana. No sunnuntaina käväisin hyvän ystäväni reilun 90km päässä mökiltä viinin juonnissa. Toki tulihan sitä matkaa reilusti enemmän kun piti ajaa vielä Siilinjärven kautta... Noh, hauskaa oli silläkin reissulla vaikkei sitä kukaan muu välttämättä allekirjoitakkaan. Ja tiedättekö muuten mitä? Iha vitusti tökkii tää tekstin kirjottaminen. Asioiden jäsentely ei onnistu sitten lainkaan. Darra on vieläki melkoinen. Jos muillaki on ollu järkyttäviä pelkotiloja, niin on niitä ollu täälläki. Käet tärisee, kusella en oo käyny ku muutaman kerran mökkireissun jälkee vaikka koko ajan oon koettanu vettä kitata. Tiiättekö mummon marjamehut? Kuseni näyttää just sellaselta. Minne se neste häviää? Ilmeisesti tää kroppa on muuttunut muutaman päivän (ja vuoden) ryyppäämisestä pohjattomaksi kaivoksi. Näinhän vanha sananlasku menee ettei kannettu vesi kaivossa pysy. Saatana kuolema se varmaa tulee. Nytki hiki virtaa ku kirjottelen, vaikka viimesestä ryypystä tulee nyt aika lailla palttiarallaa 48 tuntia. Muutenki veistoksellisen kaunis vartaloni on aivan kuin hunnien hyökkäysten jäljiltä. Akkojen lyönneistä viis, mutta ku piti könytä avannossa, parvella, pihalla, joka helvetin penkillä, makkaranpaistopaikalla, istualtaan, seisaaltaan, vittu vaikka miten päin. Edes hangessa juoksu ei onnistunut ilman että nilkat ovat täynnä puolen sentin verisiä viiruja. Niskaan särkee niin ettei pysty nukkumaan sellaisessa unelma-asennossa missä yleensä saan unta kuin huumattu lapsi. Kyynerpää on niin helvetin tulessa ettei kahvia pysty juomaan siinä mukavassa "oikeakyynärpääpöydällä"-asennossa. Kurkkua kuivaa kokoajan, ja nälkäkin on hirveä muttei silti nälätä. Miten sekin on mahdollista? Uudenvuoden aattona söin vielä kohtuullisesti perunasalaattia, nakkeja ja lihapullia. Ehkä leipää... mutta eile uudenvuoden päivänä meni alas kaksi pientä nakkia, hieman patonkia ja hieman salaattia ja siinä kaikki. Tämä päiväkään ei ole vielä näyttänyt paremmalta: kaksi pientä tortillaa. Ei viddu, kuivumiskuolema kait se tulee. Varmaa viina polttanu jotai tärkeetä mun sisältä, ehkä sielun. Tuntuu et sellanen musta möykky on sisällä ja pyrkii ulos, yleensä tämä kyseinen krapulakeijujen aiheuttama tapahtuma häviää ryyppäämisen lopettamisesta n.24-34h aikana. Eipä oo vielä hävinny ja tässä ois kohta taas yks yö edessä... ei nimittäi mielenterveys kestä tällästä kehon rökitystä. Oi voi. Penskalauma (ei oma) huutaa tossa vieressä sen verran ettei tule oikein hirveän fiksua tekstiä. Tällästä turhanpäivästä paskaa vaan. Alotin kirjottamaan omaa versiota mökkireissusta, mutta tajusin että enhä minä muista vittuakaan koko hommasta. Sellasia välähdyksiä sieltä täältä: masennuksen hetkiä uv:n vaihtumisesta klo 23.59 kun en saanut sädetikkua, pieni välähdys saunasta kun istun saunaeteisessä ja kuuntelen juttuja ja koetan olla tajuavani et mistä puhutaan. Jossain vaiheessa tuli verta koko suun täydeltä. Kävin avannossa, paistoin makkaraa, työnsin autoa ojasta. Siinäpä se, eihän kuulosta ees niin pahalta, eihän? Tähän voi monella olla montaa mieltä mutta olipahan kinkerit ja pääsääntösesti hauskaa oli! Vaikka nyt mieleeni kyllä juolahtaa myös se kun yks helevetin perkele oli tyhjentäny miun rakkaudella valmistamat kiljut maahan. Siitä tuli vähä surullinen mieli. No ei tosi, sehä oli kyllä niin järkyttävän pahaa että oksat pois ja pensas tuleen. Nyt menen tästä miettimään maailman syntyjä syviä ja pohdiskelemaan tulevia aikoja. Hyvää alkanutta vuotta teille kaikille, tehdään tästä vuodesta parempi ja sopuisampi. Itse keskityn vain mietoihin ja keskivahvoihin alkoholijuomiin, josko se ois toi viinapiru mikä aina rupeaa tätä miestä viemään. Kiitos ja anteeksi.

Toivottaa Kiljuparoni

ps. Voi JUMALAUTA!
pps. ^sisäpiirin sisäsiittoinen vitsi (<joka ei oikeestaa oo ees vitsi vaan maailman ärsyttävin juttu, jopa mielestäni)

Varoittava esimerkki - liika on liikaa!

Eilinen oli jotain maailman kamalinta. Toissapäivänä alkoholileikit lopetettiin jo niin hyvissä ajoin, että olin heittämällä ajokuntoinen (oon vieläpä tosi varman päälle pelaava noissa ajokuntoasioissa) puolen päivän tietämillä. Se ei tosin poistanut sitä tosiasiaa, että muutaman (3,5) päivän ryyppääminen jättää kehoon jälkensä.

Olen mie ennenkin liskodiskoissa juominkien jälkeen seikkaillut ja kokenut omasta mielestäni pahojakin pelkotiloja, mutta vasta nyt tajuan mitä tapahtuu, kun ottaa oikeasti liikaa. Viimeyö oli elämäni kamalin, kaikin puolin.

Jo ilta enteili pahaa yötä, sillä itkeskelin milloin millekin. Kellon lyödessä kymmenen päätin, että nyt käydään nukkumaan. Nukahdin. Ennen kello kahtatoista säpsähdin ensimmäistä kertaa hereille siihen, että joku känninen idiootti rysähtää päin lukaalini ulko-ovea. Jo tuo olisi riittänyt järjettömän paniikin aiheuttamiseen, mutta eihän se tälle munapäälle riittänyt, vaan totta kai päälle piti vielä aloittaa ovikellon soittaminen. Peiton alla itkien ja täristen rukoilin, että munapää häviää oveni takaa. Hävisi. Noin 15 minuuttia tapahtuman jälkeen hiivin tärisevin jaloin keittiöön ja nappasin leipäveitsen yöpöydälleni, ihan vaan omaksi turvakseni (VOI DAA MIKÄ IDEA!! Tuolloin se tosin tuntui loistavimmalta ikinä!).

Nukahdin uudestaan. Nukuinko rauhallisesti aamuun asti? En. Heräsin milloin jäätymispisteessä täristen, milloin hiessä pyörien n. 30 minuutin välein aamukolmeen asti. Unetkin olivat mukavan rentouttavia ja käsittelivät lähinnä minulle läheisten ihmisten kuolemaa. HYI! Kolmelta havahtuessani seuraava paniikkikohtaus oli lähellä tajutessani, että jostain kuuluu puhetta. Leipäveitsi kädessäni hiippailin ympäri asuntoani vain tajutakseni keskustelun kuuluvan naapurista (Huraahuuto äänieristyksille! Ja mitä ilmeisimmin samalle munapäänaapurille!). Voin kertoa, ettei kuulu elämän hienoimpiin hetkiin huomata olevansa täysin vainoharhainen idiootti.

Päätin taas kerran jatkaa mukavia kuolemaunia puolen tunnin pätkissä. Aamuviideltä järjettömästi itkiessäni toivoin vain yön loppuvan helvetin pian ja päätin, että nyt riittää. Mikään känni ei ole niin kiva, että sen seurauksena haluaisin kokea vastaavanlaisia pelkotiloja enää koskaan uudestaan. Otettaisko jatkossa vaikka hieman rauhallisemmin ja tajuttaisiin ajoissa, että liika on liikaa - Kaksvitonen kroppa kun ei kestä enää mitä tahansa.

Toivottakaa miulle onnea tälle päivälle – niin itku- kuin horkka- ja kuumuuskohtauksetkin jatkuvat edelleen ja rukoilen, että pomo saapuu kohta paikalle. Tää toimisto on liian paha rasti kestää tänään yksin.

Älkää pakottako miuta olemaan iltaa yksin, mien kestä sitä!

Hottis kuittaa!

Minä täällä hei, ja uusi vuosi muuten kans hei!

-Ensimmäinen blogiteksti. Vähän jännittää, että yltääkö verbaalinen ilmaisuni muiden tasolle, vai saanko lättyyn heti kun joku muu käy tämän lukemassa.-

Vuoden vaihtumisen kunniaksi järjestetyltä korpiretkeltä on nyt kotiuduttu, kukin minnekkin. Viikonlopuna viinaa luonnollisesti kului, ja hauskaa oli. Kanssajuhlijat tuumasivat, että olin osoittanut alkoholinkäyttökykyni olevan kutakuinkin hyväksyttävällä tasolla, ja sain luvan vieralla täällä kirjoittamassa joskus. (Jotain eriäviäkin mielipiteitä löytyi, mutta sori kundit, mimmien sana jyrää!)

Olin kuullut legandaa kyseisen jengin meiningistä, joten varuilta päätin harjoitella koitosta keskiviikkona. Ja torstaina. Kuten myös ihan vähän perjantaina. Maanantaina alkoikin viiden päivän litkiminen sitten "hieman" tuntua, ja ajattelin olla mehulinjalla. Taisinpa pitää päätökseni sen kaksi tuntia, kunnes ymmärsin, että eihän tätä nyt helvetti kestä kukaan selevinpäin, ja aloin  kaataa kuppia. Eikä hätää, ei täällä kotona nytkää kuivin suin istuskella, vaan pakko oli muutama huipun-viikonlopun-jälkeisen-yksinäisyysahdistuksen-karkoitus viinilasillinen ottaa. Kenties myös pientä darrapelkoa ehkä ilmassa, mutta sitähän ei ääneen myönnetä.

Maanantain meiningit möksällä olivat hieman  väsähtäneet välillä, allekirjoittanutkin otti Guumiksen ja Hottiksen kanssa pieniä iltaunia jotta jaksoimme sitten valvoa toivottamaan tervetulleeksi uuden vuoden. Mutta ihmejuomamme -alkoholi- onnistui kuitenkin nostattamaan fiilistä, ja pakko sanoa, että kello 12, kuoharin kupliessa suussa ja tähtisadetikku kädessä säihkyen, olin oikein onnellinen että ryyppyreissuni venähti vuorokauden suunniteltua pidemmäksi. Eihän näin ylivoimaisen mahtia porukkaa voinut jättää metsäilemään ilman minun ihastuttavaa seuraani.

Näillä sanoilla esittäytyy siis Murena, ja toivottaa kaikille aivan hurjan hyvää ja edellistä humalaisempaa uutta vuotta!!:)

Ps. Mielestäni elämä on ihan liian lyhyt tipattomiin.