Paronin manifesti osa 1.

Miksi osa 1.? No siksi koska en luota että nämä huurureissut loppuvat tähän, sillä itse en ainakaan vietä mitään tipattomia ja näitä meikäläisen anteeksi pyynnön/avautumisen/asioiden selvittämisen variaatioita voi tulla tulevaisuudessa vielä lisääkin. Nyt ei sitten myöskään suomen kieli onnistu ei sitten yhtään, tuntuu että yksinkertaisenkin lauseen kirjoittaminen ontuu kuin naapurin Helga-huora.


Nohniin. Paronikin on jälleen bäk in bisnes ja voin kerttoo että ei saatana. Blogissamme on liikuskellut tarinoita uudenvuoden vietosta. Teksteissä on noussut esille Kiljuparonin huonohko käytös ja persemainen toiminta. Joten heti alkuun iso anteeksi pyyntöni kaikilta. Krapula on ollut valtaisa, joten luultavimmin olen saanut ansioni mukaan. Kuitenkin tahdon tuoda esille omaa näkemystäni kännäämisviikonlopusta, tai siis niistä neljästä sumuisesta päivästä. Tämä ei ole puolustelu, vaan tilannekatsaus ilman hetkiä, jolloin en itse ollut jättiläiskännissä. Nimittäin uuveen odotukseen ja viettoon mahtui myös paljon hyviä, iloisia hetkiä. Kaikki alkoi katsastuskonttuurin pihasta. Oli mökille lähtö ja auto oli katsastamatta, viimeinen katsastuspäivä lähestyi uhkaavasti 2.1.2013, joten fiksua olisi katsastaa pirssi ennen helvetinmoista ryyppyreissua. Autohan teki minulle kunnon vittumaisen tempun eikä suostunut käynnistymään konttorin pihassa. Vitutti järjettömästi. Ihmeen kaupalla auto meni kuin menikin läpi ja matka kohti korpimökkiä voi alkaa. Starttasimmo kohti Tuusniemen metsiä, mökki löytyi ja alkoi arvoton lumenraivaus urakka. Mökkipihaa ei oltu nimittäin hetkeen aurattu, eikä mökkiä lämmitelty. Perjantai menikin leppoisasti möksää lämmitellessä ja hieman viunaa maistellessa. Toki iltaan mahtuu sitä draamaa, mutta aivan kuten erään kansantieteilijän kerrotaan sanoneen: "kun tehhään ruammoo, niin tehhään sitten ruammoo." Ja näin tehtiin, Kiljuparoni ei saanut laulun sanoin "olla tulehen tuijjottaja", vaan kiristettiin unille. Ehkä sinänsä fiksua. Lauantai menikin sitten mukavasti. Kai. Itselläni kaikki päivät tiivistyivät yhdeksi isoksi massaksi tuon perjantain jälkeen ja lauantai päivän aikana. No sunnuntaina käväisin hyvän ystäväni reilun 90km päässä mökiltä viinin juonnissa. Toki tulihan sitä matkaa reilusti enemmän kun piti ajaa vielä Siilinjärven kautta... Noh, hauskaa oli silläkin reissulla vaikkei sitä kukaan muu välttämättä allekirjoitakkaan. Ja tiedättekö muuten mitä? Iha vitusti tökkii tää tekstin kirjottaminen. Asioiden jäsentely ei onnistu sitten lainkaan. Darra on vieläki melkoinen. Jos muillaki on ollu järkyttäviä pelkotiloja, niin on niitä ollu täälläki. Käet tärisee, kusella en oo käyny ku muutaman kerran mökkireissun jälkee vaikka koko ajan oon koettanu vettä kitata. Tiiättekö mummon marjamehut? Kuseni näyttää just sellaselta. Minne se neste häviää? Ilmeisesti tää kroppa on muuttunut muutaman päivän (ja vuoden) ryyppäämisestä pohjattomaksi kaivoksi. Näinhän vanha sananlasku menee ettei kannettu vesi kaivossa pysy. Saatana kuolema se varmaa tulee. Nytki hiki virtaa ku kirjottelen, vaikka viimesestä ryypystä tulee nyt aika lailla palttiarallaa 48 tuntia. Muutenki veistoksellisen kaunis vartaloni on aivan kuin hunnien hyökkäysten jäljiltä. Akkojen lyönneistä viis, mutta ku piti könytä avannossa, parvella, pihalla, joka helvetin penkillä, makkaranpaistopaikalla, istualtaan, seisaaltaan, vittu vaikka miten päin. Edes hangessa juoksu ei onnistunut ilman että nilkat ovat täynnä puolen sentin verisiä viiruja. Niskaan särkee niin ettei pysty nukkumaan sellaisessa unelma-asennossa missä yleensä saan unta kuin huumattu lapsi. Kyynerpää on niin helvetin tulessa ettei kahvia pysty juomaan siinä mukavassa "oikeakyynärpääpöydällä"-asennossa. Kurkkua kuivaa kokoajan, ja nälkäkin on hirveä muttei silti nälätä. Miten sekin on mahdollista? Uudenvuoden aattona söin vielä kohtuullisesti perunasalaattia, nakkeja ja lihapullia. Ehkä leipää... mutta eile uudenvuoden päivänä meni alas kaksi pientä nakkia, hieman patonkia ja hieman salaattia ja siinä kaikki. Tämä päiväkään ei ole vielä näyttänyt paremmalta: kaksi pientä tortillaa. Ei viddu, kuivumiskuolema kait se tulee. Varmaa viina polttanu jotai tärkeetä mun sisältä, ehkä sielun. Tuntuu et sellanen musta möykky on sisällä ja pyrkii ulos, yleensä tämä kyseinen krapulakeijujen aiheuttama tapahtuma häviää ryyppäämisen lopettamisesta n.24-34h aikana. Eipä oo vielä hävinny ja tässä ois kohta taas yks yö edessä... ei nimittäi mielenterveys kestä tällästä kehon rökitystä. Oi voi. Penskalauma (ei oma) huutaa tossa vieressä sen verran ettei tule oikein hirveän fiksua tekstiä. Tällästä turhanpäivästä paskaa vaan. Alotin kirjottamaan omaa versiota mökkireissusta, mutta tajusin että enhä minä muista vittuakaan koko hommasta. Sellasia välähdyksiä sieltä täältä: masennuksen hetkiä uv:n vaihtumisesta klo 23.59 kun en saanut sädetikkua, pieni välähdys saunasta kun istun saunaeteisessä ja kuuntelen juttuja ja koetan olla tajuavani et mistä puhutaan. Jossain vaiheessa tuli verta koko suun täydeltä. Kävin avannossa, paistoin makkaraa, työnsin autoa ojasta. Siinäpä se, eihän kuulosta ees niin pahalta, eihän? Tähän voi monella olla montaa mieltä mutta olipahan kinkerit ja pääsääntösesti hauskaa oli! Vaikka nyt mieleeni kyllä juolahtaa myös se kun yks helevetin perkele oli tyhjentäny miun rakkaudella valmistamat kiljut maahan. Siitä tuli vähä surullinen mieli. No ei tosi, sehä oli kyllä niin järkyttävän pahaa että oksat pois ja pensas tuleen. Nyt menen tästä miettimään maailman syntyjä syviä ja pohdiskelemaan tulevia aikoja. Hyvää alkanutta vuotta teille kaikille, tehdään tästä vuodesta parempi ja sopuisampi. Itse keskityn vain mietoihin ja keskivahvoihin alkoholijuomiin, josko se ois toi viinapiru mikä aina rupeaa tätä miestä viemään. Kiitos ja anteeksi.

Toivottaa Kiljuparoni

ps. Voi JUMALAUTA!
pps. ^sisäpiirin sisäsiittoinen vitsi (<joka ei oikeestaa oo ees vitsi vaan maailman ärsyttävin juttu, jopa mielestäni)