-Ensimmäinen blogiteksti. Vähän jännittää, että yltääkö verbaalinen ilmaisuni muiden tasolle, vai saanko lättyyn heti kun joku muu käy tämän lukemassa.-
Vuoden vaihtumisen kunniaksi järjestetyltä korpiretkeltä on nyt kotiuduttu, kukin minnekkin. Viikonlopuna viinaa luonnollisesti kului, ja hauskaa oli. Kanssajuhlijat tuumasivat, että olin osoittanut alkoholinkäyttökykyni olevan kutakuinkin hyväksyttävällä tasolla, ja sain luvan vieralla täällä kirjoittamassa joskus. (Jotain eriäviäkin mielipiteitä löytyi, mutta sori kundit, mimmien sana jyrää!)
Olin kuullut legandaa kyseisen jengin meiningistä, joten varuilta päätin harjoitella koitosta keskiviikkona. Ja torstaina. Kuten myös ihan vähän perjantaina. Maanantaina alkoikin viiden päivän litkiminen sitten "hieman" tuntua, ja ajattelin olla mehulinjalla. Taisinpa pitää päätökseni sen kaksi tuntia, kunnes ymmärsin, että eihän tätä nyt helvetti kestä kukaan selevinpäin, ja aloin kaataa kuppia. Eikä hätää, ei täällä kotona nytkää kuivin suin istuskella, vaan pakko oli muutama huipun-viikonlopun-jälkeisen-yksinäisyysahdistuksen-karkoitus viinilasillinen ottaa. Kenties myös pientä darrapelkoa ehkä ilmassa, mutta sitähän ei ääneen myönnetä.
Maanantain meiningit möksällä olivat hieman väsähtäneet välillä, allekirjoittanutkin otti Guumiksen ja Hottiksen kanssa pieniä iltaunia jotta jaksoimme sitten valvoa toivottamaan tervetulleeksi uuden vuoden. Mutta ihmejuomamme -alkoholi- onnistui kuitenkin nostattamaan fiilistä, ja pakko sanoa, että kello 12, kuoharin kupliessa suussa ja tähtisadetikku kädessä säihkyen, olin oikein onnellinen että ryyppyreissuni venähti vuorokauden suunniteltua pidemmäksi. Eihän näin ylivoimaisen mahtia porukkaa voinut jättää metsäilemään ilman minun ihastuttavaa seuraani.
Näillä sanoilla esittäytyy siis Murena, ja toivottaa kaikille aivan hurjan hyvää ja edellistä humalaisempaa uutta vuotta!!:)
Ps. Mielestäni elämä on ihan liian lyhyt tipattomiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti