Jeppis jepulis, tuli sitten tirvastua perisuomalaiset sunnuntai känät. Että siihe loppui Kiljuparonin tipaton, pitkäänhän tuo kestikin, 11 (yksitoista) päivää. Niin pitkään olen viimeksi ollut selvinpäin kutakuinkin kolme-neljä vuotta sitten. Hatunnoston arvoinen suoritus sanoisinko. Lauantai meni ylläripylläri syndejä juhliessa ja kaupungilla remutessa. Rahaa paloi kuten konserninjohtajalla yleensäkkin, eli perkeleesti. Tällä kertaa en sijoittanut metsään tai vesivoimaan, kuten taannoin juhannuksena nakellessani pikkukolikoita pitkin metsiä ja järviä, vaan nyt euroseni kulkeutuivat rehellisesti kansanterveydelle. Toivottavasti nyt joku mummo saa rollansa tai päivän kotiavun tai joku narkkari päihdehoitonsa. Jumaleissönsteissön liki 300e tuli pelailtua pienessä pihneessä erillaisiin raha-automaattiyhdistyksen härveleihin. Noh, eipä siinä. Miu mau. Sunnuntaina tarkoitus oli vain krapuloida, syödä hyvin ja käydä katsastamassa lähikapakassa hieman fudista. Jalkapallon ohella päätin ottaa yhden ohrapirtelön, baarimuijja antoi sitten isoimman tuopin mikä kuppilasta löytyi. Siinä olustellessani ja matsia jännätessä huomasin lasini tyhjenevän mukavaa vauhtia. Eikun uutta matoa koukkuun ja tilasin uuden ohriksen. Siitä se ajatus sitten lähti. Kaupan kautta piimää ja kaljaa koneeseen ja ilta oli sinetöity. Löysin itseni erään kaupunginosan paskaisimmasta (ja ainoasta) räkälästä. Btw, oli muuten periaatteessa siistimpi mesta mitä muistin. Ravitsemusliikkeeseen rantautuneet valaat hoilasivat karaokea, vanha turajuoppo oli ainoa joka noteerasi jokaisen kappaleen valtaisilla aplodeilla. Itsekin kävin laulaa luikauttamassa yhden rallin kun rupesi niin laulattamaan. Vereni alkoholipitoisuudella oli tällä kertaa sen verran osuutta asiaan että hoilaaminen meni ihan asiallisesti ilman välispiikkeinä huudeltuja "Pillupillupillu, pillu Joensuu!" kommentteja. Tässä tammikuun aikana olen tehnyt empiiristä tutkimusta juomiskäytännöistäni. Viinaton tammikuu jatkuu edelleen, en ottanut viskiä vaikka tarjottiin. Vaatii muuten melkoista luonteenlujuutta... Olen tehnyt sellaisia havaintoja että kun pidättäydyn pelkästään alle 22 tai 23 volttisissa juomingeissa niin en muutu aivan täydelliseksi kusipääksi. Kaksi iltaa, joista kummankin tapahtumat kutakuinkin muistan, molemmat illat ovat olleet mukavan nousujohteisia, kalja on kihonnut päähäni maltillisesti ja fiilingit ovat olleet loistavat! Väsymyskään ei ole tullut raiskaamaan mieltäni, vaan jaksaa jortsailla vaikka vähän pidempäänkin. Tosin lauantaina vitutti niin melkoisesti tuo rahan menekki niin läksin kodia kohti jo muutamaa tuntia ennen puoli neljän pilkkua. Nyt voisi taas antaa rakkaan maksani palautua, perjantaina Kiljuparoni goes to Kuopijo ja lauantaina sit remonttireiskaillaankin kaljanhuuruisissa talkoissa. Tässä kaikki tälläerää, hyvää viinattoman jatkoa teille kaikille!
Maanantai mörköilijä, Kilju
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti