Viimeiseksi aiottua Kuopio-iltaa piti lähteä juhlistamaan kaverin kanssa yhdille. Sovittuna tapaamisaikana ystävää ei kuitenkaan näkynyt eikä puhelimellakaan tavoittanut, joten marssin Aleen yksinäni. Hieman jos tuli deeku olo istua varin yli yhdeksän illalla yksin baarissa juomassa kahden euron lonkeroa. Onneksi pikkuveli toimi pelastavana enkelinä ja väliaikaisseurana kunnes kamulini pääsi paikalle.
Piti juoda yhdet, mutta tuossa vaiheessa olin juonut jo pari, ja koska maistui, niin yhdet vaihdettiin muutamiin. Pian pöytäämme istui myös mies menneisyydestä seurueineen, mukanaan 25 salmarishottia. Käsky kuului juoda, ja eihän ilmaisesta viinasta koskaan tule kieltäytyä. Tässä vaiheessa alkoi jo humaltuvaan tajuntaan upota, että kännissähän tänään(kin) tullaan olemaan. Seurueen miehet hyvin anteliaasti myös täyttivät siideri- ja lonkerolasejamme, eikä aikaakaan kun sekä ajan- että alkoholinkulun tajunta oli täysin menetetty.
Iltaan kuului kaikkea mukavaa ja ihan hassua, paljon rakkautta. Pikkuveli muuttui treffiseuraksi ja ystävä pikkusiskokseni, plokkarin takataskusta löytyi punainen muumitikkari ja huivi hävisi. Sekä löytyi. Saatoin myös käydä juttelemassa tämänhetkiselle unelmieni miehelle, abouttiarallaa seitsämän alkoholiannoksen vaikutuksen alaisena. Herralla oli menossa ensimmäinen kalja, joten voi olla, etten hänen silmissään esintynyt aivan yhtä viehättävänä kuin omasta mielestäni tuolloin olin.
Tietenkään ei jaksanut koko iltaa samassa paikassa kupata, ja pienen mankumisen jälkeen pääsimme vaihtamaan anniskeluravintolaa sisäkautta, henksuovesta. Koko kaupungin tärkeimpinä henkilöinä ilmoitimme myös, ettemme maksa narikkaa. Portsarimies oli tuttu, ja kerrankin vaatimus meni läpi! Hihhei mikä voittajaolo.
Kolmannessa mestassa alkoi meno hieman kaikkien osalta hyytyä ja porukka hajota. Tuli tilaisuus saada kyyti kotiin (matkaa noin 5km) mutta eihän kukaan nyt kesken illan lähde! Ystäväni häipyi kuitenkin pian kihlattunsa kainaloon nukkumaan, ja itse -fiksusti juuri kyydistä kieltäytyneenä- ruinasin itselleni yöpaikan erään uuden herrastuttavuuden vierestä. Kotiin kävely korkkareilla ei nimittäin houkuttanut -kokeiltu on. Ihmettelin, mitä omalle kuskiksi lupautuneelle jannulle oli käynyt, mutta mysteeri selvisi myöhemmin, kun neljän aikoihin tuli tekstiviesti-ilmoitus: "Join pari liikaa ja tulin nyt tänne kaverille nukkumaan." Onneksi en ollut ainoa joka ei osannut lopettaa yhteen.
Tänään on sitten ollut kaamea krapula. Aamulla söin karkin, joka maistui ihan saatanan pahalta, ja oksensin samantien. Darraoksennus ensimmäistä kertaa elämässäni. Hyi, ei kiitos enää ikinä. Silti, olen myös ollut koko hitsin päivän ihan typerä virne naamallani: ilta oli aivan huikean hauska ja niin monin puolin onnistunut, ettei haittaa "pieni" darranpoikanenkaan. Kaupunginvaihtoa tämä tosin viivästytti, mutta kerrankos tässä lomalla ollaan!
Ps. Olen yhä vahvemmin sitä mieltä etten varmasti vietä tipatonta!
Murena :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti