Edes liskot eivät auta yksinäistä.

Eilen...
... aurinko paistoi ainakin symbolisesti kirkkaammin kuin koskaan.
... ympärilläni oli paljon uskomattoman hienoja ihmisiä.
... haistatin pitkät kaikenmoisille säännöille ja kielloille.
... olin nuori, ihana ja kaikkein kaunein maailmassa.
... en uskonut, että mikään mahti maailmassa saa tuota hyvää fiilistä katoamaan!

Tänään...
... maailma ei ole ystävä.
... olen yksinäinen ja kukaan ei rakasta minua.
... peilistä katsoo vastaan harvinaisen ruma ja lihava ihminen.
... itkettää, koska kaikki on vain hyvin hyvin typerää.
... en usko lainkaan siihen, että huomenna kaikki on jälleen toisin.

Kai sateen jälkeen tulee kuitenkin aina jossain vaiheessa kaunista?

Torstai touhua täynnä

Viimeiseksi aiottua Kuopio-iltaa piti lähteä juhlistamaan kaverin kanssa yhdille. Sovittuna tapaamisaikana ystävää ei kuitenkaan näkynyt eikä puhelimellakaan tavoittanut, joten marssin Aleen yksinäni. Hieman jos tuli deeku olo istua varin yli yhdeksän illalla yksin baarissa juomassa kahden euron lonkeroa. Onneksi pikkuveli toimi pelastavana enkelinä ja väliaikaisseurana kunnes kamulini pääsi paikalle.

Piti juoda yhdet, mutta tuossa vaiheessa olin juonut jo pari, ja koska maistui, niin yhdet vaihdettiin muutamiin. Pian pöytäämme istui myös mies menneisyydestä seurueineen, mukanaan 25 salmarishottia. Käsky kuului juoda, ja eihän ilmaisesta viinasta koskaan tule kieltäytyä. Tässä vaiheessa alkoi jo humaltuvaan tajuntaan upota, että kännissähän tänään(kin) tullaan olemaan. Seurueen miehet hyvin anteliaasti myös täyttivät siideri- ja lonkerolasejamme, eikä aikaakaan kun sekä ajan- että alkoholinkulun tajunta oli täysin menetetty.

Iltaan kuului kaikkea mukavaa ja ihan hassua, paljon rakkautta. Pikkuveli muuttui treffiseuraksi ja ystävä pikkusiskokseni, plokkarin takataskusta löytyi punainen muumitikkari ja huivi hävisi. Sekä löytyi. Saatoin myös käydä juttelemassa tämänhetkiselle unelmieni miehelle, abouttiarallaa seitsämän alkoholiannoksen vaikutuksen alaisena. Herralla oli menossa ensimmäinen kalja, joten voi olla, etten hänen silmissään esintynyt aivan yhtä viehättävänä kuin omasta mielestäni tuolloin olin.

Tietenkään ei jaksanut koko iltaa samassa paikassa kupata, ja pienen mankumisen jälkeen pääsimme vaihtamaan anniskeluravintolaa sisäkautta, henksuovesta. Koko kaupungin tärkeimpinä henkilöinä ilmoitimme myös, ettemme maksa narikkaa. Portsarimies oli tuttu, ja kerrankin vaatimus meni läpi! Hihhei mikä voittajaolo.

Kolmannessa mestassa alkoi meno hieman kaikkien osalta hyytyä ja porukka hajota. Tuli tilaisuus saada kyyti kotiin (matkaa noin 5km) mutta eihän kukaan nyt kesken illan lähde! Ystäväni häipyi kuitenkin pian kihlattunsa kainaloon nukkumaan, ja itse -fiksusti juuri kyydistä kieltäytyneenä- ruinasin itselleni yöpaikan erään uuden herrastuttavuuden vierestä. Kotiin kävely korkkareilla ei  nimittäin houkuttanut -kokeiltu on. Ihmettelin, mitä omalle kuskiksi lupautuneelle jannulle oli käynyt, mutta mysteeri selvisi myöhemmin, kun neljän aikoihin tuli tekstiviesti-ilmoitus: "Join pari liikaa ja tulin nyt tänne kaverille nukkumaan." Onneksi en ollut ainoa joka ei osannut lopettaa yhteen.

Tänään on sitten ollut kaamea krapula. Aamulla söin karkin, joka maistui ihan saatanan pahalta, ja oksensin samantien. Darraoksennus ensimmäistä kertaa elämässäni. Hyi, ei kiitos enää ikinä. Silti, olen myös ollut koko hitsin päivän ihan typerä virne naamallani: ilta oli aivan huikean hauska ja niin monin  puolin onnistunut, ettei haittaa "pieni" darranpoikanenkaan. Kaupunginvaihtoa tämä tosin viivästytti, mutta kerrankos tässä lomalla ollaan!

Ps. Olen yhä vahvemmin sitä mieltä etten varmasti vietä tipatonta!

Murena :)

Varoittava esimerkki - liika on liikaa!

Eilinen oli jotain maailman kamalinta. Toissapäivänä alkoholileikit lopetettiin jo niin hyvissä ajoin, että olin heittämällä ajokuntoinen (oon vieläpä tosi varman päälle pelaava noissa ajokuntoasioissa) puolen päivän tietämillä. Se ei tosin poistanut sitä tosiasiaa, että muutaman (3,5) päivän ryyppääminen jättää kehoon jälkensä.

Olen mie ennenkin liskodiskoissa juominkien jälkeen seikkaillut ja kokenut omasta mielestäni pahojakin pelkotiloja, mutta vasta nyt tajuan mitä tapahtuu, kun ottaa oikeasti liikaa. Viimeyö oli elämäni kamalin, kaikin puolin.

Jo ilta enteili pahaa yötä, sillä itkeskelin milloin millekin. Kellon lyödessä kymmenen päätin, että nyt käydään nukkumaan. Nukahdin. Ennen kello kahtatoista säpsähdin ensimmäistä kertaa hereille siihen, että joku känninen idiootti rysähtää päin lukaalini ulko-ovea. Jo tuo olisi riittänyt järjettömän paniikin aiheuttamiseen, mutta eihän se tälle munapäälle riittänyt, vaan totta kai päälle piti vielä aloittaa ovikellon soittaminen. Peiton alla itkien ja täristen rukoilin, että munapää häviää oveni takaa. Hävisi. Noin 15 minuuttia tapahtuman jälkeen hiivin tärisevin jaloin keittiöön ja nappasin leipäveitsen yöpöydälleni, ihan vaan omaksi turvakseni (VOI DAA MIKÄ IDEA!! Tuolloin se tosin tuntui loistavimmalta ikinä!).

Nukahdin uudestaan. Nukuinko rauhallisesti aamuun asti? En. Heräsin milloin jäätymispisteessä täristen, milloin hiessä pyörien n. 30 minuutin välein aamukolmeen asti. Unetkin olivat mukavan rentouttavia ja käsittelivät lähinnä minulle läheisten ihmisten kuolemaa. HYI! Kolmelta havahtuessani seuraava paniikkikohtaus oli lähellä tajutessani, että jostain kuuluu puhetta. Leipäveitsi kädessäni hiippailin ympäri asuntoani vain tajutakseni keskustelun kuuluvan naapurista (Huraahuuto äänieristyksille! Ja mitä ilmeisimmin samalle munapäänaapurille!). Voin kertoa, ettei kuulu elämän hienoimpiin hetkiin huomata olevansa täysin vainoharhainen idiootti.

Päätin taas kerran jatkaa mukavia kuolemaunia puolen tunnin pätkissä. Aamuviideltä järjettömästi itkiessäni toivoin vain yön loppuvan helvetin pian ja päätin, että nyt riittää. Mikään känni ei ole niin kiva, että sen seurauksena haluaisin kokea vastaavanlaisia pelkotiloja enää koskaan uudestaan. Otettaisko jatkossa vaikka hieman rauhallisemmin ja tajuttaisiin ajoissa, että liika on liikaa - Kaksvitonen kroppa kun ei kestä enää mitä tahansa.

Toivottakaa miulle onnea tälle päivälle – niin itku- kuin horkka- ja kuumuuskohtauksetkin jatkuvat edelleen ja rukoilen, että pomo saapuu kohta paikalle. Tää toimisto on liian paha rasti kestää tänään yksin.

Älkää pakottako miuta olemaan iltaa yksin, mien kestä sitä!

Hottis kuittaa!

Aamun totaalinen reps!

Pikkukylillä on tunnelmaa: illan aikana Hottiksen laukusta on pöllitty rahaa ja röökit. Ja kortsut.

Toivottavasti oli ees käyttöä!

Pikkukylillä taidetaan juomiin sekoittaa jotain taikatippoja.

Lunastin lupaukseni, olin eilen kännissä. Ja lisätäänkö vielä, että olin eilen JÄRKYTTÄVÄSSÄ KÄNNISSÄ.

Alkuilta sujui jouhevasti tuttavien luona aloitellessa ja jutustellessa samalla alkoholijuomia sivistyneesti maistellen. Siitä siirryttiin sitten rakkausystävien kanssa paikalliseen ja jossain välissä vaihteeksi unohtui, että tänään ei pitänyt vetää niitä hirveitä perseitä. Istuin koko illan baaritiskillä tilaten milloin minkäkinlaisia drinkkejä, rakastin vaihteeksi kaikkia ja loppuillasta löysin pienessä (parin promillen) sievässä olevan itseni jopa DJ:n paikalta tanssilattian kulmalta soittamassa Gangnam stylea repeatilla. Taidettiinpa myös vetää muutamaan otteeseen yllämainitun kappaleen tahtiin tanssiesitykset kera ystäväni (tanssilattia pysyi meitä lukuunottamana JOSTAIN SYYSTÄ tyhjänä, katsovia silmiä sen sijaan löytyi). Onneksi oon kadottanut kykyni nolostua yhtään mistään jonnekkin, joten iltaa voi ajatella kera pienen hymynkareen, mulla oli nimittäin ihan järkyttävän hauskaa!

Pilkun tullessa tilattiin susirajan lämpötiloista (kolkytävitunmiinusastetta) johtuen taksi (jostain syystä vieläpä TILATAKSI) kahdelle Gangnam Stylen väsyttämälle neitoselle ja suunnattiin kotia kohti. Vielä tuolloin ajattelin maailman pyöriessä ympärilläni elämän olevan superihanaa.

Aamulla kaikki oli toisin.

En myönnä, että potisin koskaan kunnollista krapulaa. Välillä koskee päähän joo ja pienenpientä väsymystä saattaa olla ilmassa, mutta siihen se sitten jääkin. Tai no jäi ennen tätä aamua.

Heräilin yhdeksän aikaan ensimmäisen kerran ja rakkoni ilmoitti vahvasta tyhjennystarpeesta. Nousin ylös ja KABOOM, maailmanluokan hedari ilmoitti olemassaolostaan. Selvitin vessareissun vain juuri ja juuri ja sängyssä aloin kauhulla pohtia, miten tästä aamusta oikein selvitään. Päätin nukkua vielä hieman, kyllä ne olot on ennenkin siitä helpottaneet.

Kello löi kymmenen. Heräsin taas. Kokeilin nousemista, muttei ollut mitään jakojakaan että olisin sängystä ylös päässyt. Yritin epätoivoisesti huutaa kaikkia perheeni jäseniä tuomaan minulle särkylääkettä, mutta kukaan ei kuullut (tai ollut kuulevinaan) melkein kaksvitosen lelliprinsessan avunhuutoja. Jouduin siis nousemaan taas. Heitin pari nelisatasta buranaa kurkusta alas ja maman painostuksesta söin aamupalaa "etteivaanmeemahasekasin". Ruoka pysyi kuin pysyikin sisässä ja vieläpä hyvin hyvin helposti. Kaikki siis tuntui sujuvan totutulla kaavalla ja krapula ei näyttänyt pääsevän tälläkään kertaa selättämään Hottista.

Ruokapöydästä suuntasin suoraan aamuröökille. Not so good idea! Ulkona pakkasessa maailma alkoi näyttää vahvasti sumealta ja korvissa kumisi epämiellyttävästi. Äkkiä röökit tuhkikseen, sisälle ja ehdin jopa melkein itse kömpiä sänkyyn, ennen kuin taju sitten lähti. Havahtuessani epämielyttävästä asennosta puoliksi sängyssä ja puoliksi lattialla, kömmin syvälle peittojen alle ja päätin olla nousematta enää koskaan. Vitun paskasunnuntai!

Kuten huomaatte, elämä alkaa jälleen hiljalleen voittaa. Tiistaina sitten vedetään seuraavat megakännit, joita kirotaan jälleen keskiviikkona. On se rankkaa tämä sosiaalisen nuoren naisen elämä, joka ei ole koskaan oppinut kuppiin sylkemään.

Hottis kiittää ja kuittaa ja suuntaa luo parhaan ystävänsä, Buranapaketin!

Tyhmä saa olla...

..muttei idiootti. Siis idiootti isolla ÄNNÄLLÄ. Noh. Kiljut on nyt testattu. Helvetin pahaa oli, mutta aplessiinimehun kanssa osui ja upposi täydellisesti. Ja testimme osoitti että kiljussa on myös potkua, eli nousi päähän kuin sedän muna. Kiljuillessani ehdin moneen rattoisaan riemuun. Ensiksi liidin yksityis limusiinillani kommunistitovereitteni luo. Olin olevinani hauska ja sen jälkeen kellään ei ollut hauskaa, joku tilasi minulle taksin ja pyysi ei_niin_ystävällisesti poistumaan. Noh. Eikun skerbabbiin: ei tutun tuttua, koetan charmanttina miehenä hurmata erään pöydän porukkaa, joten löin vetoa että uskallanko kavuta n. 4-5 metriä pitkän pöydän päästä päähän. Siis pöydän päällä. Noh. Yritin nousta pöydälle. Yritys yksi: fail. Rojahdin maahan, eiku ylös ja uusi yritys. Juuri kun pääsin pöydälle, tulee ravintolan järjestyksenvalvoja paikalle ja pyytää ei_niin_ystävällisesti lähtemään talosta. Länkytän. Noh. Läksin kummiskin poies ja eikun seuraavaan ravinteliin. Sisäänpääsymaksu, alakertaan ja narikkaan. Narikassa narkkarit etuili ja tuohduin asiasta. Päätin itsekin etuilla. Jälleen tunsin lämpimän apinan esinahan olkapäälläni ja siinähän se oli: vanha toverini portsari. Eikun ulos. Noh, hetken länkytyksen jälkeen sain sentään rahani takaisin ja eikun seuraavaan kapakkaan. Ja kappas! Sinnehän pääsi oikein heittäen sisään... ja rahani juotuani ja pelattuani sieltä lensi myös hienosti ulos. Läheisen korttelin subway näytti houkuttelevalta (tarina siis ei tapahtunut Helsingissä ja subway tarkoittaa tässä tapauksessa pikaruokaravintolaa). Subin jono ulottui eri sfääreihin mitä olin odottanut ja matka jatkui hepspurkeriin. Päätin soittaa hesen jonosta eräälle kauniille neidolle. Puhelun aikana satuin nojaamaan vieressäni nojottavaan jääkaappi-pakastin herrasmieheen, joka sattumalta nojailustani tuohtui. Alkoi armoton länkytys, puolin ja toisin. Jätkä uhkasi hakata miut pihalla. Sanoin että pihallapa oottaa kymmenen ukkoo jotka pieksää siut et katellaan vaan jahka tässä tilaan ruuan ensin. Jätkä paineli voimasanojen saattelemana pihalle ja uhkasi odottaa. Typeryksen kääpiö kaveri sitten varoitteli et typerys yleensä pitää lupauksensa. Vastasin että antaa yrittää vaan, alkoholin antaman suojakentän voimin lisäsin uhkaustani ja sanoin että pihalla on kaksikymmentä kaveria plus mustalaiset puukkoineen, et antaa tulla vaan. Ruuan saatuani ajattelin painua mökkiin. Tuli mieleen et perkeles jos se jätkä oottaaki oikeesti siellä pihalla. Noh, eiku nyrkit pystyyn ja äkkiä juoksuun taktiikalla läksin kännistä juoksuhölkkää kodia kohti. Ei jätkää näkyny. Eikä mun mustalaisvahvistuksia. Kotiin pääsin onnellisesti, ruuat puoliks syötynä heräsin ja nyt on sellanen kiljukrapula. Vielä reilut 18 litraa poikaa edessä! Hyvää Sibeliuksen päivän jälkeistä sunnuntaita kaikille krapulapeikoille! Tää lähtee lasten mehukekkereille maukkaan kiljun huurtuisena. <3

Etsitään haliseuraa dageneftereille tositarkoituksella!

Katseenkestävä melkein kaksvitonen tyttö etsii haliseuraa darrapäiville! Vaikka illalla ja yöllä olis miten kivaa tahansa, seuraavat päivät on aina tosi angstisia ja yksinäisiä ja tähän vaadin muutosta! Ota siis rohkeasti yhteyttä, vaihdetaan sitte osoitetietoja ja paljon paljon rakkautta.

ps. Ilmoittautuminen ei velvoita jatkotoimenpiteisiin, parisuhteet on nimittäin niiiiiiin out!

Dokaan siis olen -risteily + Hotmuija97:n kaksvitoset

Mukavaa kun olet eksynyt blogiimme. Haluaisitko tutustua blogin taustalla pyöriviin henkilöihin paremmin (jos et taho ni saat turpaas!)? Lähde kanssamme bileristeilylle, jossa kuppiin ei syljetä eikä nukkumista tueta! Esiaviolliset riestastelut ovat myös sallittuja (ja TOIVOTTUJA) tällä risteilyllä. Käytännössä mitään ei siis ole kielletty. Ainakaan meidän puolesta. Risteilyn ajankohdaksi olemme valinneet 11. - 13.1.2013 ja se tapahtuu välillä (Joensuu-)Helsinki - Tukholma. Paikkoja on rajoitetusti (javitut), joten kannattaa ilmoittautua ajoissa! Mikäli porukkaa saadaan tarpeeksi mukaan (kannattaa lähtee) nii voidaan vuokrata oma (siis IKIOMA) bussikuljetus välille Joensuu-Helsinki ja takasin. Hintahaarukka pyörii siinä 35-70euron välillä, mutta mitä enemmän porukkaa nii sitä enemmän alkoholipitoisia juomia matkalle saadaan mukaan. Tarjoilu siis pelaa jo ennen merille laskeutumista. Ilmoittautumiset otetaan vastaan osoitteeseen humala.hevonen@gmail.com! Älä missaa vuoden 2013 ensimmäisiä ja parhaita, muttei kuitenkaan viimeisiä bileitä! LÄHE ROHKEASTI MUKAAN! T: Hotmuija97, Guumisgimma98, Molo-Pena ja kaikki muut!

Herätessä baarin leima otsassa: kaunis olo

Dokasin. Siis olin. Käteen jäi helvetillinen päänsärky, miinuksen puolella oleva pankkitili ja vitusti mustelmia.

Kysymys kuuluukin: kannattiko?

Hell to the yes.

Saapunut tekstiviesti, 25.11.2012, klo 19:52:

"kannattasko vähän kattoo ettet anna ymmärtää jos et ymmärrä antaa"

Onks se muka mun vika, jos et oo mulle tarpeeks hyvä?

T: Hotmuija97

Jos viikonlopun jälkeen löytyy näin paljon kolikoita taskuista, kannattaako tiliotetta katsoa? Hmm

Su su su sunnuntaiii

Haha köyhät, pääsinpäs tähän blokiin sisälle. Ei nimittäin yöllä onnistunut ei sitten millään. Kylläpäs on melko mystinen olo. Kello on sentään vaille kahdeksantosta ja tuntuu vieläkin pöhnäiseltä. Ponulla ja muilla liemillä lienee asiaan vaikutusta, mene ja tiedä. Onneksi huomenna ei tarvii ryypätä. Blogillamme on näköjään lukijakuntaa, jo miltei 500 lukukertaa vuorokaudessa! Paljon janoisia sieluja. Peace out.

Kyllä nämä sunnuntait on viikon ehdottomia kohokohtia, kun saa taas ylpeänä katsella mitä sitä on tullut taas tehtyä. On aina yhtä mieltä ylentävää katsoa itseään peilistä ja huomata, että joku on purrut sinua silmäkulmasta. Kyllä äiti saa taas olla ylpeä lapsestaan..

Kiira Korpi syö telkkarissa juustoa ja koska taaskaan se elämäni rakkaus ei sieltä paikallisesta ravitsemisliikkestä löytynyt, niin nyt ahdistaa. (Okei löytyi se, mutta Haloo Helsingin Elli ei vaan tiedä vielä sitä, että olen sen elämän suuri rakkaus.)

Huhhuh, onneksi ei tarvitse ryypätä pitkään aikaan, vasta perjantaina.

Kohti kotia!

Onneks kohta on taas viikonloppu ja uudet ihanat seikkailut!

T:Hotmuija97

Sunnuntai

Tänä sunnuntaina voi miettiä mitä viikonlopusta jäi kätteen. Paljonkin, Huikeeta aikaa ystävien kanssa syöden hyvin ja juoden sitäki paremmin. Ei voi muutaku yrittää syyä jottai, että paranis olo. Onpaha jottai mitä muistella vanhana harakkana. T:Guumisgimma98

Mahdottoman mukava krapula. Söin ekan kerran 14.30 & oksensin ekan kerran 14.31.

Tästä krapulasta tulee hyvä!

Jääkaapista löytyy vain valo ja pahaa lonkeroa, kämppä on kuin kaatopaikka ja rahaa paloi enemmän kuin tili olisi sallinut. Mutta onko sillä oikeasti yhtään mitään merkitystä, kun on viettänyt aikaa ihanien ihmisten kanssa loistavissa tunnelmissa! Tänään en angstaa, koe liskodiskoja tai muutenkaan antaudu pahan darran valtaan - hitto tästä päivästä tulee täydellinen!

Kun äiti kysyy, monta yötä tuli nukuttua yksin, voin suurella lämmöllä sanoa "Ei yhtään." Mun elämä on ihanaa! T:Hotmuija97