Auttakaa nyt helevetti!

Apuja nyt: Kuka esittää alkuperäisen biisin "Peggy"? Siis tämän "Mä oon juonut viinii Wienissä....". Soitettiin nollakakkoseen ja vastaus oli "Samuli Edelmann", eikä se ny voi pittää paikkaansa, minun maailma on muuten särkynyt.

Pelastakaa nyt joku tämä elämä ja maailma ja kaikki.

Viinihuuruisin terveisin

Hottis feat Olli PeeAa ja Ville Vallaton

Aamun totaalinen reps!

Pikkukylillä on tunnelmaa: illan aikana Hottiksen laukusta on pöllitty rahaa ja röökit. Ja kortsut.

Toivottavasti oli ees käyttöä!

Rakkaat lukijat, auttakaa minua!

Melkein rikon blogimme tiukkaakin tiukempia sääntöjä kirjoittaessani iloksenne näin torstai-iltana, mutta edestäni löytyy lasillinen viiniä, joten ehkä tämä naurettavan sivistynyt ja melkein selvä ilta voidaan antaa minulle anteeksi. Minulla on kuitenkin suuri ongelma, johon tarvitsen kipeästi teidän apuanne, rakkaat lukijat!

Kaikkihan tietävät, miten lasia soitetaan. Siis lasiin nestettä, sormi kosteaksi (hyi teitä, heti ajattelitte kaksimielisesti) ja eikun hivuttelemaan pitkin reunoja (HYI, lopettakaa jo ne likaiset ajatukset!). Näin saadaan aikaan kaunis ääni (tai no ääni jokatapauksessa), joka on hillittömän hienoa ja yybercoolia.

Minä olen hyvätahtoisesti uskonut viimeisen kymmenen vuoden ajan, että jos lasia soittaa silloin kun lasissa on alkoholipitoista nestettä, lasi räjähtää. Viime viikonloppuna arvoisat ystäväni (tutut myös tästä blogista) valistivat minua, että näin ei suinkaan ole. Olin järkyttynyt. Maailmani mureni palasiksi. En ole nukkunut kunnolla kyseisen illan jälkeen.

Mutta pitääkö tuo paikkaansa?

Minun tekisi mieli koettaa juurikin edessäni olevan viinilasin soittamista, mutta entä jos lasi räjähtää? Ovatko ystäväni valehdelleet minulle vai olenko vaihtoehtoisesti elänyt koko elämäni valheessa?

Auttakaa! Kertokaa! Päästäkää minut piinasta!

Ps. hyvää viintä on, toivottavasti jää huomisellekkin!

Almost selväpäinen Hotmuija kuittaa!

Mitä meninkään tekemään?

Tai oikeastaan kysymys kuuluu mitä en mennytkään tekemään. Hah! Harhauduitte nyt lukemaan ja jokaisen pienessä sielussa tuntuu kolahdun, koska otsikon jo hetken aikaa lupailemaa perseilyä ei ole tapahtunut. Tein nimittäin moraalisesti arveluttavan liikkeen ja kieltäydyin ryyppäämästä. Vastuullisuuden tonttu kiipesi avonaisesta korvasta sisään ja alkoi takoa Thorin vasarallaan omantunnonrypykkääni. Pienoinen tuskanhiki puski ohimoille kun tasapainoilin kahden ajattoman ajatuksen välillä: ryypätä vaiko eikö ryypätä. Taidan nyt kallistua koti-illan puoleen, mutta vastuuntuntoni kehottaisi vastaamaan vanhaan suomalaiseen "kaveria ei jätetä"-kutsuun. Voi kehveli, miten tähän on päädytty? Kaapissa ois kaljaa ja viinaakin varmaan jostain saappaan varresta löytyisi, mutta ei nyt oikein nappaa. Vanhuus..? Njääh, ei voi olla. Sinne se toveri varmaan sammuu hankeen, sit voi omaa sielua kirpaista.