Varoittava esimerkki - liika on liikaa!

Eilinen oli jotain maailman kamalinta. Toissapäivänä alkoholileikit lopetettiin jo niin hyvissä ajoin, että olin heittämällä ajokuntoinen (oon vieläpä tosi varman päälle pelaava noissa ajokuntoasioissa) puolen päivän tietämillä. Se ei tosin poistanut sitä tosiasiaa, että muutaman (3,5) päivän ryyppääminen jättää kehoon jälkensä.

Olen mie ennenkin liskodiskoissa juominkien jälkeen seikkaillut ja kokenut omasta mielestäni pahojakin pelkotiloja, mutta vasta nyt tajuan mitä tapahtuu, kun ottaa oikeasti liikaa. Viimeyö oli elämäni kamalin, kaikin puolin.

Jo ilta enteili pahaa yötä, sillä itkeskelin milloin millekin. Kellon lyödessä kymmenen päätin, että nyt käydään nukkumaan. Nukahdin. Ennen kello kahtatoista säpsähdin ensimmäistä kertaa hereille siihen, että joku känninen idiootti rysähtää päin lukaalini ulko-ovea. Jo tuo olisi riittänyt järjettömän paniikin aiheuttamiseen, mutta eihän se tälle munapäälle riittänyt, vaan totta kai päälle piti vielä aloittaa ovikellon soittaminen. Peiton alla itkien ja täristen rukoilin, että munapää häviää oveni takaa. Hävisi. Noin 15 minuuttia tapahtuman jälkeen hiivin tärisevin jaloin keittiöön ja nappasin leipäveitsen yöpöydälleni, ihan vaan omaksi turvakseni (VOI DAA MIKÄ IDEA!! Tuolloin se tosin tuntui loistavimmalta ikinä!).

Nukahdin uudestaan. Nukuinko rauhallisesti aamuun asti? En. Heräsin milloin jäätymispisteessä täristen, milloin hiessä pyörien n. 30 minuutin välein aamukolmeen asti. Unetkin olivat mukavan rentouttavia ja käsittelivät lähinnä minulle läheisten ihmisten kuolemaa. HYI! Kolmelta havahtuessani seuraava paniikkikohtaus oli lähellä tajutessani, että jostain kuuluu puhetta. Leipäveitsi kädessäni hiippailin ympäri asuntoani vain tajutakseni keskustelun kuuluvan naapurista (Huraahuuto äänieristyksille! Ja mitä ilmeisimmin samalle munapäänaapurille!). Voin kertoa, ettei kuulu elämän hienoimpiin hetkiin huomata olevansa täysin vainoharhainen idiootti.

Päätin taas kerran jatkaa mukavia kuolemaunia puolen tunnin pätkissä. Aamuviideltä järjettömästi itkiessäni toivoin vain yön loppuvan helvetin pian ja päätin, että nyt riittää. Mikään känni ei ole niin kiva, että sen seurauksena haluaisin kokea vastaavanlaisia pelkotiloja enää koskaan uudestaan. Otettaisko jatkossa vaikka hieman rauhallisemmin ja tajuttaisiin ajoissa, että liika on liikaa - Kaksvitonen kroppa kun ei kestä enää mitä tahansa.

Toivottakaa miulle onnea tälle päivälle – niin itku- kuin horkka- ja kuumuuskohtauksetkin jatkuvat edelleen ja rukoilen, että pomo saapuu kohta paikalle. Tää toimisto on liian paha rasti kestää tänään yksin.

Älkää pakottako miuta olemaan iltaa yksin, mien kestä sitä!

Hottis kuittaa!