keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Edes liskot eivät auta yksinäistä.

Eilen...
... aurinko paistoi ainakin symbolisesti kirkkaammin kuin koskaan.
... ympärilläni oli paljon uskomattoman hienoja ihmisiä.
... haistatin pitkät kaikenmoisille säännöille ja kielloille.
... olin nuori, ihana ja kaikkein kaunein maailmassa.
... en uskonut, että mikään mahti maailmassa saa tuota hyvää fiilistä katoamaan!

Tänään...
... maailma ei ole ystävä.
... olen yksinäinen ja kukaan ei rakasta minua.
... peilistä katsoo vastaan harvinaisen ruma ja lihava ihminen.
... itkettää, koska kaikki on vain hyvin hyvin typerää.
... en usko lainkaan siihen, että huomenna kaikki on jälleen toisin.

Kai sateen jälkeen tulee kuitenkin aina jossain vaiheessa kaunista?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti