Kansanomaisemmin pääsiäinen tuli ja meni. Olen osaltani onnellinen ettei blogimme täyttynyt viikonlopun aikana hassunhauskoilla munanvatkailu kirjoituksilla ja kommenteilla. Tämä on merkki luontaisesta sivistyneisyydestä, joka porukkamme sisällä vallitsee.Toisekseen se tarkoittaa että munahommat jäävät sitten minun harteilleni. Tajusitteks? Munahommat... ja harteilla... niinku mun harteilla ois jonku kassit!!?! Vittu, en minä sitä tarkottanu! Vaan PÄÄSIÄISMUNAT.... JA JUTUT... niiku mun vastuulle... get it? HAHAHAHAHAHAH.
No mut asiaan.
Trullien kanssa on nyt dokailtu ja juotu ne mukaviksi ja hyvännäköisiksi. Mitään överi viispäiväsiä valitettavasti ei nyt aikataulu antanut juopotella, mut sellaisessa mukavassa pihneessä tuli pyörähdettyä pariinkin otteeseen.
Kävin Pohjois-Karjalan pohjoisimmilla soilla vaeltelemassa ja tutkiskelemassa elämän tarkoitusta. Kuten aina, elämän tarkoitus löytyi tälläkin kertaa sieltä tuopin pohjasta. Koko pieni koti kyläni Kontu oli täynnä populaa, kaikki maailman karkurit olivat palanneet sovittamaan syntejään synnyinseudulleen. Meininki oli mahtipontista. Yhden illan kännäilyt eivät tosin aiheuttaneet itselleni muuta kuin pahan mielen, ilta loppui aivan liian äkisti. Tästä saamme kiittää mm. tuota perkeleen kellojen viskomista tunnista toiseen. Sinne hurahti laatuajat aamuyöltä. Muutoinkin pikku kuppilassa oli melkoisen tiivis tunnelma kun paikalle pärähti ehken sen sallitun määrän yli tuota porukkaa. Siinä sitä sitten piti koettaa moikkailla kaikkia niitä tuttuja joita ei näe kun sen kerran vuodessa nykyään. Parhaani tein, ensi pääsiäiseen sitten muitten näkeminen. Terveisiä vain.
Loppupääsjäisen pyhitin krapulalle, mämmille, pashalle ja pyhälle hengelle.
Nyt on flunssa päälänsä, joka paikkaa kolottaa. Tuokaa joku mulle rommia, se on vanhan kansan rospuutto-aikain lääkehinen!
Koettakaa ihmiset jaksaa näitten pyhien jälkeen.
Terveisin huolehtivainen Paroni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti