Kerran maistelimma hieman viintä.

Heipähei ja hyvää päivää kirvesvartta vaan kaikki. On maanantai. Ajattelin jo eilen tänne kirjoitella hieman viikonlopun seikkailuista, mutta aivotoiminta oli hitaampaa kuin laskiaisella, joten jätin sen suosiolla tälle päivälle.

Aloitetaan vaikka sillä jotta viikonlopun tsempalot pitivät sisällään sekä Naistenpäivän juhlavastaanottoa että allekirjoittaneen syntymäpäivä paardeja. Joskin nämä molemmat juhlat oli yhdistetty yhdeksi kosmisen mahtavaksi kaksipäiväiseksi tapahtumaksi.

Perjantai alkoi vielä ihan seesteisissä merkeissä, sillä valitettavasti en voinut suurista toiveista huolimatta aloittaa tenuttamista heti aamusta, vaan ensin oli hoidettava oravanpyörän pakolliset raattaat alta pois. Onneksi sieltäkin pääsi jo hyvissä ajoin helevettihin.

Tällä välin savon suurin hipsteri oli saapunut Joen kaupunkiin ja matka kohti myyttistä A-markettia saattoi alkaa. A-marketista mukaan tarttui mukaan sekä viintä että vanhaa ystäväämme tequa, sillä koska oli vasta perjantai, ei tarkoituksena ollut sentään persekännejä juoda vaan pitää sivistyneet mehukestit miedosti alkoholipitoisen sangrian kera. Ja jotta emme näyttäisi aivan alkoholisteilta, pistäydyimme myös "normaalien" ihmisten kaupassa ostamassa hieman pimeetä viinaa ja pikkusuolaista.

Onneksi pakollisten selväpäisten toimien jälkeen saattoi matka kohti humalan uusia ulottuvuuksia saattoi alkaa, eli eikun sangriat sekasin ja Vamos a la playa!

Iltahan sujuikin varsin rattoisasti sivistyneesti siemaillessa ja odotellessa, että mahtaako sitä ketään saapua muita saapua juhlimaan vai joutuisinko kärsimään yksin savon suurimman hipsterin kanssa. En onneksi joutunut. Muutama jantteri tänne mukaan saatiin ja sain ilokseni huomata etteivät poijjaat olleet kuivin suin istuneet vaan iloliemi näytti maistuneen enemmän kuin hyvin. No eikun vaan lisää sangriaa naamariin!

Jossain välissä iltaa olimme saaneet itsemme raahattua puolityhjään kerbaan, jessus mikä pettymys. Onneksi hätä ei ollut suuri, sillä tiskiltä sai alkoholijuomia rahaa vastaan ja loppujen lopuksi puolityhjyys ei enää edes haitannut, eipähän tarvinnut istumapaikkoja etsiä, perkele. Loppuilta menikin varsin mallikkaasti ja kertoisin siitä mielelläni lisää, mutta jostain syystä muistikuvani ovat hieman epämääräiset. Kuitenkin hieman ennen kello viittä aamulla kotiini raahautuessa tajusin pienen epäkohdan, missä vitussa on hipsteriystäväni? Aikani pinnisteltyäni sain kaksi jäljellä olevaa harmaata aivosoluani toimimaan ja sain pienen flashbackin, jossa näin kyseisen herrasmiehen lähtevän ravintelista naishenkilön kanssa. Vittu. Mikä vääryys. No sama kai tuo, ajattelin ja painelin nukkumaan.

Aamulla heräsin puhelimeni soimiseen, jonka toisessa päässä sankaripelastaja Kuopiosta kyseli jotta missähän mahdan olla. Vastasin olevani kotona. Pelastaja oli kuulema summeria soitellut ja epäili, että liekkö aparaatti edes kunnossa ja painoi uudestaan. Hyvinhän se toimi, ei kyllä mitään havaintoa että se aikaisemmin olisi soinut, mutta väliäkös tuolla eikun mies vaan sisään. Samalla myös ensimmäinen bisseschofen auki.

Valvottuani kuitenkin edellisenä yönä kohtalaisen pitkään ja unten jäätyä varsin lyhyiksi, bisse ei maistunutkaan kovin mahtavalle. Yritin kyllä kovasti sitä siemailla, mutta eihän se alas mennyt. Onneksi hipsterimies oli jo tähän mennessä selviytynyt naisseikkailuistaan takaisin tukikohtaan ja saatoin vetäytyä asuntoni itäsiipeen hieman torkkumaan. Mutta paskat siitä mitään tullut, joten ajattelin että krapulasuihku saattaisi auttaa vetämättömään olooni. Vartin verran itkettyäni suihkun lattialla seinää vasten istuessa olo paranikin hieman ja saatoin avata uuden juoman. Ilo oli kuitenkin varsin lyhytaikainen ja oloni lähti menemään huonompaan suuntaan ja huipentui siihen, että aamulla syömäni spagettimättö tukki ulos tullessaan nenäni. Väittäisin, että on aivan saatanasta yrittää niistää spagettia: se ei tule ulospäin. Onneksi kuitenkin puhdistauduttuani synneistä palvomalla posliinijumalaa parinkymmenen minuutin ajan olo lähti kohisten kohoamaan ja eikun uutta menovettä tankkiin!

Tässä vaiheessa iltaa olikin jo aika laittaa puku päälle ja siirtyä ensimmäisen kerran Kerban hämyisiin nurkkiin, ohjelmassa oli siis suuri gaalaillallinen alunperin "muutaman" tyypin kanssa. Idea otti kuitenkin tuulta alleen ja niinkuin yleensä kaikki, lähti tämäkin homma kokonaan käsistä. Lopputuloksena hieman reilut kaksikymmentä syöjää. Vaikkakin osa mukaan ilmoittautuneista ei edes paikalle päässyt. Olin varsin hämmentynyt. Tässä välissä täytyy kiittää vielä kerran kaikkia mukana olleita, vanhaa sydäntäni lämmitti niinkin suuri osanottajajoukko. Toisena huomautuksena sanottakoon että Taistelu-Jaska oli kuulemma tinannut viinaa aamu yhteentoista asti, pakko arvostaa tällaista omistautumista. Pisteet sinne. Iso kiitos myös Kerubin henkilökunnalle, ei ensimmäisenä ollut mielessä että myös sieltä saisin jonkinnäköistä syntymäpäivälahjaa. Ihanhan tässä herkistyy.

Syötyämme ja juotuamme fiinisti oli aika siirtyä takaisin jo tutuksi tulleeseen huvilaani kerrostalon kolmannessa kerroksessa, tässä vaiheessa erään syömässä olleen herrasmiehen parempi puolisko ilmoitti halustaan liittyä seuraan, joten otimma mittarikyydin ja lähdimme häntä hakemaan. Koska kerbaan mennessä olleella taksikuskilla ei ollut mitään ongelmaa kuljettaa yhtä ylimääräistä matkustajaa vaikka "Noo, on minulla kahet sakot jo tässä vuoden sisään alla nii ei viittis enää ottaa, mutta tulkaa nyt vaan kaikki. Pitäkää vaan yksi siellä piilossa", oletimme tottakai että kyllähän nyt toiseenkin suuntaan asia onnistuu. No ja paskanvitut onnistunut. Kyseinen mustalla munanjatkebemarillaan ajanut mies oli ilmeisesti niellyt melkoisen määrän rautakankea, sillä sen verran hanurista toiminta oli. No eipä siinä, saipahan nainen liikuntaa pyöräilyn muodossa kun me miesporukalla hurruuttelimme taksilla bilepaikalle.

Alaovesta sisään päästyämme ihmettelin metelin määrää, tai lähinnä sitä ettei alas kuulunut maailmanlopun meiningin kuuloista metakkaa, mikä tästä porukasta yleensä lähtee. Ajattelinkin ihmisten eksyneen matkalla. Onneksi kaikki olivat kuitenkin perille selvinneet ja olin joko kuuroutunut hieman tai ihmiset osaavat käyttäytyä oletettua paremmin. Mene ja tiedä.

Parin tunnin tiiviin tinttaamisen ja muiden juomisesta huolehtimisen jälkeen oli komppanian aika jälleen siirtyä takaisin vanhaan kunnon kerbaan. Taksin saaminen osoittautui kuitenkin haasteelliseksi sillä soittaessani keskukseen kuulemma "tilatakseja ei voi tilata erikseen meidän kautta, vaan sinun täytyy soittaa numeroon 050liplap". Perkele. No soitin kuitenkin ja onneksi kyseistä tilataksia ajoi noheva mieshenkilö, jota ei haitannut yksi ylimääräinen kyytiläinen. Liekkö sitten mielissään ollut siitä, että sai kaksi erillistä keikkaa heittää koska koko porukka ei olisi venäläisen tetrismestarinkaan taidoilla mahtunut yhdellä kertaa taksin sisälle. Olipa miten tahansa, perille sitä jokatapauksessa päästiin.

Tästähän se riemu repesikin, sillä jostain syystä alkoholijuomia sai edelleen tiskiltä rahaa vastaan ja ilmeisesti koska olimme pukeutuneet normaalia hienommin, kuvittelin olevani kovinkin rikas ja olin ilmeisesti raahannut juomia pitkin iltaa enemmänkin pöytään. En ole vielä uskaltanut katsoa pankkitilin saldoa. Pelottaa. No onneksi se ei silloin haitannut vaan ilta oli mitä mainioin, mikä on tietysti pettymys tällä hetkellä, sillä ei ketään kiinnosta se miten hauska ilta minulla on ollut. Jos olisin paskonut housuuni ja sammunut tiskin taakse, olisi sitten asia erikseen. Tosin näin kyllä miesten wc:ssä sellaisten hassunhauskan näyn kun mies oksentaa leveässä haara-asennossa kunnon kaarella.

Loppuillasta ainoa mainittava asia on keskusteluni narikkatytön kanssa, jossa valitin kyseiselle neidille siitä, ettei tämä koskaan ole lähtenyt minun mukaani. En kuulema ollut koskaan kysynyt. Hämmennyin tästä faktasta, enkä kysynyt silloinkaan vaan lähdin kotiin. Yksin. Onneksi subwayltä löysin hipsteriystäväni, jolla oli myös kotiavaimeni, joita en muistanut hänelle antaneeni. Kiitin humalaisen tuuriani ja tilasin Italian BMT:n tuplalihalla ja tuplajuustolla. Ja nyt tuli nälkä sitä ajatellessa.. Perkele.

Lopuksi kiitetään nyt vielä kerran kaikkia tyyppejä, jotka olivat mukana viettämässä neljännesvuosisatajuhliani kanssani. Olivat kyllä tähän astisen elämäni parhaat synttärijuhlat ja siitä on kyllä kiittäminen tätä aivan helvetin asiallista ja mahtavaa seuruetta. Seuraavat juhlat saa kyllä silti joku muu järjestää, on aivan saatanasta siivota kuivuneita nuuskia lavuaarista.

Näkemisiin madafakaas!

Lortto