Hilirimpsis! No eihän tämä taaskaan mennyt kohtuudella tämä viikonloppu. Tollasessa kolmen promillen nousujohteisessa kenttäkännissä sain heilautettua itseni Lappeenrantaan ja nyt on jumalaton morkkis. Siis oikeasti sydäntä vihloo. Tässä tsuumailin just veeärrän sivuilta Joenkaupunkiin lähteviä junasia, vielä pitäs parituntinen kärvistellä. Jos tästä vielä kotiin pääsen niin en kyllä liiku sieltä vähään aikaan pois. Sikäli mikäli minulla yleensäkkään on enää kotia.
Tuli tutustuttua eilen Lappeen piilokapakoihin. Tai siis.. hups. Salakap... No se niistä, sanotaanko vaikka että yksityisasunnossa ryypyttelin. Sain oikein kanta-asiakaskortinkin ja kalja virtasi. Virtasi niin kunnolla mukavasti että kompuroin jalkani jälleen tohjoksi. Kanssaihmiset säikäytettyäni nämä nohevat nuorikot soittivat minulle ambulanssin. Kylläpä vitutti.
Lanssihenkilökunta tutki jalkaa ja sanoi että pitäs lähtee kuvauttamaan koko laitos. Koetin vastustella, mutta ei auttanut. Siihenpä loppui sit Paronin iltamat, eiku etelä-karjalan keskussairaalaa kohti. Miumau. Puoltoista tuntia odoteltuani läski lääkäri otti minut lähempään tarkasteluun. Nyki jalkaa ja koski niin maan saatanasti. Nivelsiteet revähtäny, kehoitti välttämään rasitusta ja vähentämään ryyppäämistä. Tunki promillemittarin suuhun ja lukemat olivat tasan 3 promillea. Ilmankos tuntui vähän usvaiselta. Kätelläkkään ei saanut herra tohtoria, ei kuulemma ole enää nykyisi tapana. Oon tainnu jämähtää jollekin kivikaudelle kun siinä typerän näköisenä seistä hönötin käsi ojossa kättelyvalmiudessa.
Huoh... ei taida tulla eläjää tästä miehestä. Vituttaa kyllä käsittämättömän paljon. Miksi mä ees läksin tänne? Vielä ku sen yhen partajeesuksen saisin tässä käsiini niin voisin periä lanssimaksut häneltä. Turhaan hätyyttelivät hätäkeskusta. Prkl.
Josko tää päivä tästä... valkenisi. T. Paroni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti