Täsä illan mittaa lintubongausta suorittaessa ja lintuja rengastaessani on kumoutunut erään ylämaanlinnun munima puteli. Ihmeenmoista halpaa kuraahan toi highlandi on mutta aika kuralla tässä ollaan itekki. Tässä päivä on mennyt joten kuten sotavammoja parannellessa. Voin kertoa että tympein ja kivuliain yö vähään aikaan. Aamulla järkyttävässä viskidarudessa blogia tsiigaillessa totesin että kirjoituksissa ei ole ollut juuri pirunkaan järkeä. Sitä se tää Ruottinmaa teettää, suomen- ja ruotsin kieli kietoutuvat toisiinsa ja sitten menevät ajatukset sekaisin.
Noh muth, ei pitä säikähtää pikkuisista ruhjeista. Aamulla teippailin jalan kasaan, pyörähin sikarimarketista tupankia, tarkemmin sanottuna vanilla cigaretteneja ja nuuskaa tuliaisiksi rakkaimmille ystäville. Ostosreissulla toki käytin tätä majoittajaani tuossa systembolagetissa ja lisää ölsbergiä koneeseen. Tässä vaiheessa vielä toimin kuljettajana, mutta tuosta vitsauksesta pääsin heti eroon kämpille saavuttuamme.
Vaniljasikarit hujahtivat parempiin keuhkoihin ja savuna ilmaan. Täytyi miettiä plään B. Kauppaanhan ei pystynyt lähtemään, kylymä ja kaikkee, matkaakin varmaa kilometrin verran. No fiksuina pojuina keksittiin mennä koputtelemaan alakerran +70 röökimummukan oveen ja savukkeita pummimaan. Ruotsia köhöttävä mummukkahan ilahtui kahdesta reilusti päihtyneestä nuoresta ja ei-niin-nuoresta miehest. Muori tarjosi lasilliset punaviiniä ja selitti jotain sekavaa, en ymmärtänyt. Siinä sivussa körssiteltiin röökit liesituulettimen juuressa. Ihme kumma mummon kämppä ei pahemmin haissu tunkkaselle vaikka hän siinä liesituulettimen alla viettääkin ahkerasti aikaa, ainakin stögäristä päätellen. Nyökyttelin kohteliaasti mummukan jutuille ja vastailin parhaani mukaan: "Ja, ja... nej, njäää, neej. menar du? oooo, jag vet".
Vierailu meinasi venähtää viininjuonti festeiksi, mutta ei auttanut, riennettävä oli, koska päiväkaraoke oli alkamaisillaan klo 15.00 lähialueen anonyymit alkoholistit ryhmässä. Tosiasiassa kyseessä siis oli ihka oikea meänkielinen karaokeseura, mutta jäseneistö jostain syystä on enemmän tai vähemmän ex-juoppoja. Yhdistyksen järjestämät päivätanssit ovat alkoholitton tapahtuma. Tykkäsivät hyvää kun kaksi räkäkännissä olevaa jantteria saapuu paikalle hihitellen. Lauluporukan vitsit olivat erittäin laadukkaita, vähintään yhtä laadukkaita kuin koko hemmetin kerho. Erään pöydän pöhöttynyt ukkojengi vitsaili naisista ja koettivat keksiä toinen toistaan nokkelampia biisejä mitä vetää. "Mäpä vedän Topi Sorsakosken Eevvaa" *röhönauruaröhöttää_Pera* "Minkäs naisen minä ottaisin?" pohti Repa. Joku kävi vetäsemässä regina biisin ja tokaisi sen jälkeen et: "Nyt se on todistettu Pera et meillä ei oo sama nainen!". "Toivot vaan et olisi" lisäsi Rane. Voi elämä. Illan isäntänä eli mastervitsiniekkarina diitseejaili +60v Kepa. Ja voi että Kepa se oli hauska mies! Vitsiä lensi joka biisin perään. "Aika pitkä loppusoitto"-vitsi kuoli jo sen kolmannen kerran jälkeen kun Kepa katkaisi aina loppusoitot pitkistä biiseistä. *huoh*. Tai en minä tiedä oliko se ees millään tavalla vitsi, kyllä se sille ite aina nauroi, itse nauroin myötäeläen mukana, osittain epätoivostani johtuen. Sitten joku henkselinpaukuttaja hermanni kävi kehuskelemassa seuran äänentoistolaitteilla jotka olivat halvinta kurapaskaa mitä köyhäkin saa roudattua jostain minimanista. No, kuului siitä rutinan ja suhinan seasta sitä lauluakin sen verran kuin tarvitsi.
Itse rohkastauduin parin promillen nousujohteisessa laulamaan myös. Ajattelin ensin lähteä miesten kelkkaan ja laulaa Jaakko Tepon Hilman ja Onnin, onhan laulussa kyseessä naisesta. Oisinpahan pikkunokkelassa mielessäni voinut lohkaista jotain vituiksi menneestä parisuhteesta, mutta päätin olla lähtemättä leikkiin mukaan. Hetkeä myöhemmin kälyisen vitsini kekkasi pienessä päässään myös dj Kepa ja ruokki mieliämme sanaleikein. Loppu huipentui itse hilma ja Onni kipaleeseen. ah autuutta. Kepan tulkinnan jälkeen pääsin itse lauteille. Biisivalintani oli varmasti mitä mainioin. Tapio Rautavaaran Tuopin jäljet. Valintahan osui nyt niin vituiksi kuin olla ja voi: silmiin- ja nenäännähden humalaiselta näyttävänä vedin sitten niin periperinteisen kännibiisin kuin olla ja voi. Yleisöönkään ei oikein uponnut, olihan porukasta puolet niitä pikkasen viinaan meneviä dudeja ja meikämanne vetää kunnon viinankauhistuksenylistys biisin. Sain hajanaisia aplodeja. Pera näytti säälittävän janoiselta. Viinan turvottamien poskipäiden takaa näkyi ne viattomat pienen sielun silmät jotka janoavat hieman koskista tai sitä huurteista laageria. Teki mieli käydä taputtamassa toverillisesti selkään ja pyytää mukaan kapakkaan. Näin en kuitenkaan tehnyt vaan hilipasin äkkiä laulun päätyttyä takavasemmalle häpeämään. Monikohan lie retkahtanut tanssien jälkeen? Voi piruparat.
Karaoken mölinää nyt ei kestänyt erkkikään, mutta mukavasti siinä silti parituntinen vierähti. Kummallista? Tosin samalla pikkusen ehti selviämään koska kunnian miehinä olimme juomatta, tapahtuman sääntöjen mukaisesti. Eikun kipin kapin kapakan kautta kämpille. Vau, keksimpäs tässä viiden Koon säännön... eh hehg... Mutta niin. Toi meän-kieli on muute aika vekkulia kuultavaa. Yksiki akka selitti siellä karaokessa mulle innokkaasti jotai siitä et sen suku on kans itä-suomesta lähtösin, mutta kun en perkele ymmärtäny sen pölinästä sen hevon hitusta. Välillä mongersi kunnon riikinruotsia ja väliin pitkiä selkeitä lauseita suomea. Yks kaks taas puhu joka toisen sanan ruotsia ja joka toisen suomea... yritä nyt siin pysyä kärryillä. No nyt on kärryt ojassa, muu porukka on sammahtanut tai sit muuten vain mennyt untenmaille. Itse tässä vielä kukun ja ajattelin hieman tarineerata.
Hauskaa ja villiä loppuyötä. Cheers mates!
-Ruotsalaistunut kiljukungen Suomi Finland PErkele!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti