Talkoolaisena

Noh-nih. Semmottinen lauantai että huh! Kiljuparoni suuntasi rehvakkaana miehenä remppatalkoisiin. Talkookutsu kuului kutakuinkin niin, että lauantain ohjelmassa olisi hieman maalailua, kaapistojen asennusta, pientä hienosäätöä ja sivistynyttä keskioluen nauttimista. Illan tulisi kruunaamaan sauna. Hommahan meni sitten kutakuinkin niin että pienessä pihneessä rempparinki innostui urotekoihin: ensiksi lähti saunan ikkuna. Pienen särön omaava ikkuna sai kyytiä kun revittiin pikkupakkasessa karmeja vittuun ja eikun uutta tilalle. Olin varma että suoritus on tuhoon tuomitti, kun kyseistä suoritusta toimittamaan alkoi n. nelikymppinen raksamies Luigi (luigi muuten näyttää kunnon italiaanolta, muttei sitä ole. Ei ole ei). Ikkunaprojekti meni kuitenkin odotettua paremmin, mitä nyt seinistä läks kaikki lämpöeristeet sun muut villat veks. Tilalle kuitenkin laitettiin kunnon töräys uretaania, jota sitten löytyi loppujenlopuksi pitkin pihoja ja seiniä. Itse otin osaa talkoisiin maalaamalla eteisen. Eteinen oli taktinen veto, sillä kaljat  sijoittuivat juurikin kyseiseen eteiseen, sekä kylmäkellariin, jonka sisäänkäynti sijaitsi myös samaisessa eteisessä. Hommat olivat juuri ja juuri alkaneet kun olin jo mukavassa pihneessä. Siinähän se maalailu meni mukavasti, aina vaan uutta kaljaa koneeseen ja ylhäisesssä yksinäisyydessäni rallattelin ja maalailin. Seinistä tuli hienoja, tosin jossain vaiheessa huomasin maalanneeni myös lattialistat. Noh, nou hätä. Pahemminkin olisi voinut käydä. Tehtäväni suoritettua, aloitin päättömän haahuilun kämpässä. Tarkastelin ja kommentoin ruokaa valmistavaa emäntää, sekä toimin päällysmiehenä talon muissa projekteissa. Isännät olivat saaneet uuden loistoidean kodinhoitohuoneessa ja tällä kertaa huoneen kaapistot olivat saaneet kunnolla kyytiä. Olivat ukot päättäneet tehdä kerrankin kunnollista jälkeä ja maalata myös kaappien takaa? Tämä herätti itsessäni pientä hilpeyttä, mutta ompahan varauduttu kaikkeen, että jos joskus haluaa vaikka ne asennetut kaapistot vaihtaa uusiin ja vähän erikohtiin niin ei sitten tarvitse enää maalailla. Paitsi että todennäköisesti kyllä. Luulisi jotenkin seinien haalistuvan ja sävyttyvän eri tavalla kaappien takaa ja tälleen. Mistäs vitusta minä toisekseen tietäisin, mä mikään maalikeisari oo saatana. Niin! Nyt on muuten näköjään kädet ihan maalissa. Ei näköjää oo menny iha putkeen toi meikäläisen saunareissu. Näin tarkemmin ajatellen lienenkö käynyt edes suihkussa? Housut ainaki haisee paskalta ja kuselta. Kainalot myös. Taidankin suunnistaa suihkun kautta sohvalle krapuloimaan. Mitäs minulla vielä oli? Niiiiiiiin joo. Iltahan huipentui siis todella maittavaan illalliseen. Illalliskeskustelun aiheena oli erään päihtyneen rouvashenkilön toimesta suomalainen kulttuuri ja sen katoaminen. Voin kerttoo että oli mielenkiintoinen keskustelu, se kun lähti römpsyilemään ja lopulla väiteltiin näköradio-ohjelmista, sekä maahanmuutosta. Keskusteluista ei sitten sen enempää, koska olin tyydyttänyt jo itseni viinin suloihin ja nautin keskustelun hedelmistä helvetinmoisessa viinipöhnässä tyytyväisesti hymyillen ja nyökytellen. Ruokailua sitten seurasi sauna, josta en todellakaan muista mitään. Saunailujen jälkeen alkoi illan kokokohta, eli putous. Voi herramunjee että mitä paskaa sitä sieluni joutui kärsimään, muiden nauttiessa tästä lauantain primetime hetkestä. Koetin tukahduttaa vihani alkoholiin. Se muuten tepsi. Olin jälleen mukavas, korjaan tukevass... valtavassa nousukännissä! Illan ohjelmien jälkeen alkoi daamien pukeutuminen. Koetin hoputtaa porukkaa ettei tässä nyt minnekkään linnanjuhliin olla menossa. Ja toisaalta piti taas vähän stoppailla porukkaa että ei siellä kapakassa nyt ketään ole yheksän aikaan illasta. Mutta kun menojalkaa vipatti niin mentävä oli, tiedän itsekkin hyvin tunteen nim. kasilta kapakkaan toteamaan että tyhjää on. Baarissa kadotin koko völjymme. Tämä viinattomuus ei muutenkaan ole nyt onnistunut suunnitelman mukaan. Länkytys on hävinnyt kyllä joo, mutta idiotismi on muutoin vallannut pienen mieleni. Jälleen meni baarin black jackkiin perkeleenmoisesti euroja eli egejä. Ei minulla nyt jumalauta ole varaa moiseen! Tässä taas syyäänkin loppukuu ahavaa ja mietitään et mistä vuokrarahat. Voi saatanan helvetti. Meinasin tehä niinsanotut Lit... eiku identiteettisuojan takia sanotaanko limaset kun oli niin kiihkeet pelit ja kusetti ku palokunnan hevosta, eli meinasin laskea osan housuuni. Kuva kusisista housuista baarissa sai minut kuitenkin käyttäytymään ja läksin miestenhuoneeseen. Pelinhoitajalle jätin merkkini ja kehoitin hieman katsomaan niiden perään. Oli muuten taivaallinen tunne lorotella heijaavasta huojunnastani johtuen pitkin pönttöä ja seiniä. Session jälkeen horjuin takaisin yläkertaan ja tiskille tilaamaan. Sitten loppuu muisti ja olen ykskaks muutaman satkun köyhempänä hesburkerin jonossa. Nälkäpiru kuiskutteli korvaani ja tilasin kerrosaterian isommalla juomalla ja isoilla raneilla, sekä dipillä. Mukaan lähti myös juustoateria dipillä, isot ranskalaiset, sipulirenkaat, sekä ruisateria dipillä. Lisäksi tilasin vielä kaksi dippiä. Kaikki dipit olivat samaa lajia, paprikamajoneesia... Tuossahan nuo töröttävät nyt olkkarin lattialla, jokaisesta annoksesta on pikkusen nakerreltu nurkista. Nam nam! Ei helvetin perkele, rankkoja on nää talkoo-illat! Mitenhän sitä orjentoituisi nyt alkavaan viikkoon? Naapurin läski ei näköjään saa autoonsa liikkeelle, käsijarru jäässä. Pitäsköhä lopettaa tää kyylääminen ja lähtee tarjoamaan auttavaa kättä. Hyviä sunnuntain jatkoa kaikille rakkaille!

-Kiljuparoni

ps. Mieleni sai tyydytystä luettuani Hottiksen illasta :)))))))))) hyvä et muutkin osaa, mutta suuri kymysys kuuluukin, miksei ollut tuttuja yössä???? Toisekseen on terveellistä välttää näitä yhteentörmäyksiä aina välillä, olisihan voinut sattua niinkin hupsusti että Hottiksella olisi jälleen ollut kämmenet nyrkissä ja sitten ois loiskunu ja lotissu kuin vanhaa Lotina-Liisaa. If u know what I mean....