Vuanjoo, krapula perjantai.

Ajattelinpa vielä kirjoitella tänne tässä sängyllä kulliessani ja kelliessäni, koska en saa unta. Joka paikkaan kolottaa, kiitokset kuulunee viime yön judoiluille joita harrastin vodkan minulle suomin voimin. Harvinaista krapula perjantaissa on se vekkuli homma ettei tullut lähdettyä uuteen nousuun, joten jonkinlainen kohmelo oli päällänsä koko päivän. Nais. Joensuun kiesi meni aikamoisissa tärinöissä. Jokseenkin epätavallinen olo, en oikein ollut ajan hermoilla vaan elin jossain hämymaailmassa yksisarvisten ja peikkojen kanssa. Käytiin poikain kanssa eräältä äänifirmalta hieman mikrofoneja vuokralle, vuokrafirman ukkoa en sen kummemmin tunne mutta pari kertaa vuodessa tulee oltua tekemisissä hänen kanssaan. Nokkelana poikana ajattelin laukaista jotain vitsikästä tälle melko jäykkänä jäppisenä tunnetulle miekkoselle. Aukaisin nassuni ja sanoin hänen laihtuneen. Vaivaantunut hiljaisuus. Sain vastaukseksi mulkaisun ja mutinaa. Oliko hän sitten laihtunut vai ei, jäi arvoitukSEKSI. Pojat sanoivat että et sinä paljoa ajattele että jos sillä olikin vaikka joku vakava sairaus, syöpä tai joku bulimia ja sen takia laihtunu. Toivottavasti näin ei ollut. Mutta pikku letkautukset päivässä pitävät miehen tiellä. Joensuusta palasin sormet verillä takaisin sorvin ääreen. Nokkelimmat äidin pikku pervot varmaan jo ajattelevat likaisessa mielessään että missäs menkkavatkaimessa se poika on sormiaan pyöritellyt. Ihan kuljetuskeissien välissä sormiani huljuttelin niin että veri tirskui. Miten voikaan ihmisen poika olla niin onneton että jättää sormensa jokaiseen mahdolliseen rakoon. Pistettäköön krapulan piikkiin. Viime yöstä mainittakoon vielä sen verran että loppuillasta en kyllä muista yhtikäs mitään. Gimmalle tuli rimpauteltua yöllä ja kyseltyä kuulumisia, keittiö oli sen näköinen että siellä oli käynyt vähintään joku raamatun vedenpaisumuskertomusta vastaava tapahtuma. Joka paikka lainehti elämän eliksiirinäkin tunnetusta votkasta. Päivällä masensi kun menin iloisin mielin tekemään itselleni juhlalihapiirakkaa kahdella nakilla, mutta krapulakeiju oli ehtinyt ensin. Nakeista ja lihiksistä oli jäljellä vain pussukat ja sisältö kadonnut kuin pieru saharaan.. Tälläkin hetkellä pierettää. Mitä lie toi Kim-Jong Il juottanut eilen kinkereissään. Saatana. Nyt untenmaille että pääsee nopeemmin lauantai  rientoihin. Huomenna sitten Mao Zedongin pippaloista nauttimaan ja jatkamaan siitä mihin viimeksi jäätiin. Jotain kuppihomman tapaista siis luvassa. Kirjoittelemmo sitten jälleen. Vi ses!

T. Kiljumaakari