Tyhmä saa olla...

..muttei idiootti. Siis idiootti isolla ÄNNÄLLÄ. Noh. Kiljut on nyt testattu. Helvetin pahaa oli, mutta aplessiinimehun kanssa osui ja upposi täydellisesti. Ja testimme osoitti että kiljussa on myös potkua, eli nousi päähän kuin sedän muna. Kiljuillessani ehdin moneen rattoisaan riemuun. Ensiksi liidin yksityis limusiinillani kommunistitovereitteni luo. Olin olevinani hauska ja sen jälkeen kellään ei ollut hauskaa, joku tilasi minulle taksin ja pyysi ei_niin_ystävällisesti poistumaan. Noh. Eikun skerbabbiin: ei tutun tuttua, koetan charmanttina miehenä hurmata erään pöydän porukkaa, joten löin vetoa että uskallanko kavuta n. 4-5 metriä pitkän pöydän päästä päähän. Siis pöydän päällä. Noh. Yritin nousta pöydälle. Yritys yksi: fail. Rojahdin maahan, eiku ylös ja uusi yritys. Juuri kun pääsin pöydälle, tulee ravintolan järjestyksenvalvoja paikalle ja pyytää ei_niin_ystävällisesti lähtemään talosta. Länkytän. Noh. Läksin kummiskin poies ja eikun seuraavaan ravinteliin. Sisäänpääsymaksu, alakertaan ja narikkaan. Narikassa narkkarit etuili ja tuohduin asiasta. Päätin itsekin etuilla. Jälleen tunsin lämpimän apinan esinahan olkapäälläni ja siinähän se oli: vanha toverini portsari. Eikun ulos. Noh, hetken länkytyksen jälkeen sain sentään rahani takaisin ja eikun seuraavaan kapakkaan. Ja kappas! Sinnehän pääsi oikein heittäen sisään... ja rahani juotuani ja pelattuani sieltä lensi myös hienosti ulos. Läheisen korttelin subway näytti houkuttelevalta (tarina siis ei tapahtunut Helsingissä ja subway tarkoittaa tässä tapauksessa pikaruokaravintolaa). Subin jono ulottui eri sfääreihin mitä olin odottanut ja matka jatkui hepspurkeriin. Päätin soittaa hesen jonosta eräälle kauniille neidolle. Puhelun aikana satuin nojaamaan vieressäni nojottavaan jääkaappi-pakastin herrasmieheen, joka sattumalta nojailustani tuohtui. Alkoi armoton länkytys, puolin ja toisin. Jätkä uhkasi hakata miut pihalla. Sanoin että pihallapa oottaa kymmenen ukkoo jotka pieksää siut et katellaan vaan jahka tässä tilaan ruuan ensin. Jätkä paineli voimasanojen saattelemana pihalle ja uhkasi odottaa. Typeryksen kääpiö kaveri sitten varoitteli et typerys yleensä pitää lupauksensa. Vastasin että antaa yrittää vaan, alkoholin antaman suojakentän voimin lisäsin uhkaustani ja sanoin että pihalla on kaksikymmentä kaveria plus mustalaiset puukkoineen, et antaa tulla vaan. Ruuan saatuani ajattelin painua mökkiin. Tuli mieleen et perkeles jos se jätkä oottaaki oikeesti siellä pihalla. Noh, eiku nyrkit pystyyn ja äkkiä juoksuun taktiikalla läksin kännistä juoksuhölkkää kodia kohti. Ei jätkää näkyny. Eikä mun mustalaisvahvistuksia. Kotiin pääsin onnellisesti, ruuat puoliks syötynä heräsin ja nyt on sellanen kiljukrapula. Vielä reilut 18 litraa poikaa edessä! Hyvää Sibeliuksen päivän jälkeistä sunnuntaita kaikille krapulapeikoille! Tää lähtee lasten mehukekkereille maukkaan kiljun huurtuisena. <3