Tänään ei lähtenyt aamu vahvasti liikkeelle: heräsin järkyttävässä kuolalammikossa ja kurkku niin kipeänä, että aamupalakananmunien syöminen kesti n. 30 min. Päivystykseen varatun ajan jälkeen selvisi, että angiinastahan tässä kärsitään (kerrankin toivoin testiin kahta viivaa!). Ihanan sairaanhoitajasedän antaman pussauskiellon ja ylikuuman lääkärin reseptin jälkeen suunnattiin apteekkiin hakemaan 10 päivän penisiliinikuuri. Selvä elämä siis alkoi taas!
Vai alkoiko?
Ja vitut.
Meidän lempparibaarin työntekijän ja samalla hottismuijan yhden lempparihenkilön hyvissä ajoin vietetyt synttärit tsuppauttivat lonkerotölkit auki (huom! Varmistin jo päivystyksessä, että alkoholin nauttiminen on sallittua!!!) ja kerbaan krebailemaan sitä illalla taas suunnataan! Elämä hymyilee ja kurkkukipu on vaan toissijainen ongelma! Ongelmana on vain ja ainoastaan se, että mitä hittoa mie teen, jos löydän tänään elämäni rakkauden? Ehkä leikin vaan (pakolla) vaikeasti tavoiteltavaa.
Illan kysymyksenä voidaan kysyä, että mitä se kertoo minusta, että juon vaikka kurkusta menee vain juuri ja juuri juomat alas?
Vastaus: se kertoo sen, että miulla on ihan helevetin mukavaa!
Hotmuija97 kuittaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti