Aivan kun olisi vieläkin kännissä

Olen ilmoittanut kello 15.48 eilispäivänä seuraavanlaisesti: "Tänään tapahtuu jotain siistiä, mä tiiän" No, tapahtuiko? Voi kyllä. Tämän "siisteys" menee tällä kertaa näin: Helvetin hyvä fiilis koko alkuillan. Olet kavereiden kanssa jossain istuskelubaarissa, jauhat paskaa, ei kiinnosta vittuakaan mitä ympärillä tapahtuu, ihmettelet itsekin miten hauskaa sinulla on. Sitten saatte kavereidesi kanssa päähän lähteä itse baariin (aika helvetin huono idea näin jälkeenpäin mietittynä...). Eli toisinsanoen johonkin jumputusmestaan minne kaikki teinit kokoontuu, mukaanlukien sinä ja ystäväsi. Tallustelet sen 500 metriä, että pääset näköetäisyyteen päämääräsi kanssa. Olet saavuttamassa baarin oven. Melkein. Baarin oven ja sinun välissä on suojatie. Yksi vitun suojatie. Joo, kuulostaa ja näyttää helpolta tehtävältä ylittää se. "Joo, toi vielä niin pääsee kunnolla sekoilemaan", mietit. Saat sitten helvetinmoisia olympiafiiliksiä, innostuspuuskia ja omasta mielestä vitun hyvän idean spurtata (siis juosta ihan vitun lujaa) SEN VITUN LIUKKAAN SUOJATIEN YLI. Mitä tapahtuu? Kaadut. Tietenkin. Lyöt pääsi. Tottakai. Ja tämän tapahtuman jälkeen muistissa tapahtuu erittäin jännä juttu, .... se katoaa . Kokonaan. Ei muisti-, näkö- eikä kuulohavaintoja tapahtuman jälkeen. Jälkeenpäin (=seuraavana aamuna = nyt) saat sitten fläsäreitä ja muistat, ettei omassa käytöksessä ollut minkäänlaista kontrollia eilen. Mainittakoon vielä se tärkein: kyllä mä sinne baariin ennätin. Oliko hauskaa? Oli ihan helvetin hauskaa, ei muista mitään. Terveisin Oulun apina